"Kuvitelkaa, että olette kahden seinän välissä… harjoitteita… lisää tempoa… JAKSAA! JAKSAA!" - No ei välttämättä jaksa.
Vielä muutama vuorokausi sitten nämä sanat toistuivat yhä uudelleen ja uudelleen Vierumäen liikuntakasvatusleirillä erinäisten, monipuolisten, uusia ärsykkeitä tuovien treenien merkeissä. Keho kuormittui kunkin kurssitoverin osalta omalla tavallaan ja määrällä melko rajusti juuri sopivasti ennen Vuosankaan paluuta. Viikon mittaisen leirin jälkeen; "Vihreään Puolustusvoimien linja-autoon, NOUSE!" Kymmenisen tuntia linja-autossa ja olimme takaisin Vuosangan ampuma-alueella.
Näinä muutamana päivänä Vuosangassa on itse kullekin Vierumäen osastossa olleelle tullut varmasti tunteita arkeen palaamisesta. Ruoka on ollut ja tulee olemaan kevyesti sanottuna hieman erilaatuista, maisemat ovat lumisemmat ja jäisemmät sekä kanssaeläjät suurimmaksi osaksi miehiä (toisin kuin Vierumäellä). Eiköhän tähän taas totu? Päivien (ja öiden) agenda on ollut ammuntojen valmistelussa ja maanantain (26.1) ammunnan johtamissuoritukseen valmistautumisessa. Edellisen viikon kokemukset, ammunnan kalusto ja ampumapaikan kuittaus vaihdettiin edellisen viikon työryhmän kanssa. Ampumakäskyt viimeisteltiin, ammunnan tulevat toimihenkilöt sekä ampuva joukko ohjeistettiin, materiaalit tilattiin, ampumapaikat ja maalitoiminta valmisteltiin, puhuttelut pidettiin jne. Kaikkien näiden toimien jälkeen vielä ennen omaa maanantain ammunnan johtamissuoritusta edeltävänä iltana mieleen kiiri tuttu ajatus, onko nyt kaikki varmasti tehty. Viimeisimpänä keskusteluna illalla kurssitoverin kanssa muistan:
- Millon herätys?
- 0600?
- Keretäänkö me… laitetaan 0530?
Maanantaiyönä herään tömistelyyn ja katson kelloa. 02:30. Kuka kehtaa tähän aikaan pitää meteliä? Havahduin tuttuun ääneen ja naamaan. Se oli yksi seuraavan päivän toimihenkilöistä, joka oli ollut viimeiset neljä päivää Ruotsissa repimässä mär… siis tanssiaisissa. Eipä siinä mitään. - Hyvää yötä vaan. 05:30 on herätys.
Kello soi maanantaina 05:30. Ammunnat ovat muutaman tunnin päästä alkamassa. Työryhmämme lähti kukin omien ohjeistuksien mukaisesti hommiin. Työtä oli edelleen tehtävänä ennen kuin ampuva joukko saapui ampumapaikalla ja ammunta voitiin toteuttaa.
Ampuva joukko saapui ampumapaikalle reippaasti etuajassa. Toivotusta 7 ampujasta 5 saapui paikalle. Erinäiset tehtävät olivat ryhmän vahvuutta karsineet. Muutaman pienen muutoksen avulla, ei ryhmän koko haitannut mitenkään ammuntojen toteuttamista. Ampumakäskyn mukaan 08:10 harjoituksen päiväveto aloitettiin ampumapuhuttelulla. Puheiden jälkeen suoritettiin tarvittavat harjoittelut ja valmistauduttiin kovapanosvaiheeseen. 10:30 kaiken kaikkiaan pienten ongelmien ja sekaannusten jälkeen voitiin ensimmäisen kerran täysin varmoina ilmoittaa VIRVE –puhelimeen; "OLEN VALMIS. VOINKO ALOITTAA AMMUNNAN KOVAPANOSVAIHEEN?" Lupa saatiin ja ammunnat aloitettiin. Tästä lähti loppu päivä rullaamaan kuin omalla painollaan. Myös iltaveto sujui suunnitelmien mukaisesti, omista haasteistaan riippumatta. Valmistelut ja harjoittelut tuottivat selvää tulosta ja ammunnat suoritettiin onnistuneesti ja niin kuin haluttiin. Ampujien taso ja asenne kompensoivat selkeästi heidän lukumääräisesti vähäistä vahvuutta ja omalta osaltaan edesauttoivat ammunnan toteuttamista. Siitä kiitos joukolle!
Kokonaisuudessa olimme työryhmän kanssa tyytyväisiä omaan suoritukseemme. Toiminnastamme löytyi ja löytyy edelleen parannettavaa, josta saimme asianmukaisen palautteen ammunnan valvojalta. - Kokemuksen kautta osaamiseen ja taidossa harjaantumiseen.
Viikko ei suinkaan ole vielä valmis. Keskiviikkona on uusi suoritus, jossa maanantain kokemukset otetaan käyttöön ja ammunnat suoritetaan entistä paremmin. Lisäksi torstai- illan ja perjantain purkutoimet ovat vielä edessä. - Tehtävää jatketaan.
- Kadetti Jyrki Tahvanainen
