Taisteluammuntojen äänet ovat vaienneet - paluu kotivaruskuntiin voi alkaa

Harjoitukseen liittyvät taisteluammunnat ovat päättyneet ja kaluston huolto sekä palautekeskustelut ovat käynnissä. Harjoituksen aikana ammuttiin turvallisesti 153 kadettien hyvin johdettua taisteluammuntaa niin valoisalla kuin pimeällä sekä kuusi Kainuun Prikaatin Sotilaspoliisijoukkueen toteuttamaa taisteluammuntaa. Edellisten lisäksi järjestettiin lukuisia muita hyviä oppimistapahtumia muun muassa Vuosanka-marssi, talvi-, hiihto- ja huoltokoulutusta. Tästä syystä johtuen voidaan hyvillä mielin sanoa, että harjoituksen oppimistavoitteet ja teemat (kouluttajuus - palvelusturvallisuus - huolto) ovat toteutuneet haasteellisista olosuhteista huolimatta. Sää nimittäin vaihteli harjoituksen aikana +3 - -29 asteen välillä ja lunta oli runsaasti. Toimintakyvyn ylläpidon ja kaluston huollon osalta olosuhteet siis olivat tutun haasteelliset.

Johtajana ja pedagogina kehittyminen on sitä, että johtaja pyrkii johdonmukaisesti oppimaan erilaisissa toimintaympäristöissä saamiensa kokemusten ja palautteen perusteella. Harjoituksen aikana palautetta annettiin runsaasti erilaisissa johtajatehtävissä olleille 360 asteen periaatetta noudattaen. Saadusta palautteesta on myös otettu opiksi, koska taisteluammunnat ovat parantuneet harjoituksen loppua kohden. Ammuntojen johtamisen, tulitoiminnan valvomisen sekä toimintakyvyn ylläpitämisen perusteet vaativissa talvisissa olosuhteissa on nyt annettu. Tästä on hyvä jatkaa työssä ja opinnoissa eteenpäin.

Jäljellä on enää viimeiset palautekeskustelut ja huoltotoimenpiteet sekä joukkojen paluumarssit kotivaruskuntiin. Toivotan turvallista paluumatkaa!

Kiitän kaikkia harjoitukseen osallistuneita hyvin tehdystä työstä. Ilman Teitä harjoituksen toteuttaminen laadukkaasti ei olisi ollut mahdollista.

Ampumaharjoituksen johtaja

Komentaja Kai Suvanto

Vielä kerran pojat!

 
Ampumaharjoituksen viimeinen viikko lähestyy loppuaan ja viimeisten ammuntojen suunnittelu sekä toimihenkilöiden ohjeistaminen on loppusuoralla. Seuraavat 48 tuntia tulevat olemaan luultavimmin harjoituksen raskaimmat, ainakin henkisesti. Jokainen kadetti taikka varusmies on suunnannut katseensa kovalla työllä ansaittuihin viikonloppuvapaisiin. 

Ammuntojen valmisteluiden kannalta ehkäpä merkittävin vaihe on toimihenkilöiden ohjeistaminen. Tänään oli taas aika ammunnan johtajan aika suorittaa tämä tärkeä tehtävä ja antaa riittävä ohjeistus simpuille jotka toimivat ammunnassa toimihenkilöinä. Niin kuin aina, myös tänään ohjeistuksessa korostui palvelusturvallisuus. Kotiinpaluu häämöttää meillä jokaisella mielessä, mutta ammunnat tulee suorittaa turvallisesti loppuun viimeiseen laukaukseen asti. Toisena tärkeänä pointtina ammunnassa voidaan pitää koulutuksellisuutta. Ammunnasta tulisi jäädä niin toimihenkilöille, kuin ampuvalle joukolle jotain oppia käteen. Valppaalle kadetille onkin opetettu että "kuulat mäkeen ja kotiin" –periaate ei ole oikea lähestymistapa johtaessa ammuntoja. Toimihenkilöille pidettävässä ampumapuhuttelulla ja kehysharjoittelulla on erittäin suuri merkitys ammunnan onnistumisen kannalta. Kyseisessä tilaisuudessa ammunnanjohtaja pääse ensimmäistä kertaa tutustumaan niihin sankareihin, jotka ovat valikoituneet toimihenkilöiksi hänen ammuntaansa. Maastossa suoritettavan ampumapuhuttelun onnistuminen vaati yhteistoimintaa kaikilta osapuolilta. Ammunnanjohtajan on onnistuttava jakamaan rajallisessa ajassa, suunnaton määrä tietoa toimihenkilöille. Toimihenkilöiden on puolestaan kyettävä imemään itseensä kaiken tämän tiedontulvan, jota ammunnanjohtaja heille jakaa. Kun ammunnan johtaja on saanut vuodatettua toimihenkilöille kaiken tarvittavan tiedon, on aika päästää toimihenkilön omatoimisesti prosessoimaan juuri saamaansa tiedon tulvaa. Parhaiten oppi tarttuu itse ajattelemalla, ainakin toivottavasti. Eihän ilman toimivaa päätä kadetiksi pääsekään, eihän?

Vaikka seuraavan päivän ammunta siintää jo mielessä, on kuitenkin harjoituksen purkutoimet ainakin suunnittelun osalta aloitettu. Huomenna valoisa-ammunnan jälkeen alkaakin sitten hillitön ammuntojen purku. Kuitenkin tässäkin asiassa pitää paikkansa vanha sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Toivota kuitenkin saattaa, ettei sanonta "puoliksi suunniteltu on huonosti tehty" kuvaa ammuntamme purkua osuvammin. Saimme ammunnan purkuun, kuten kaikkeen muuhunkin toimintaa ampumaharjoituksen aikana, hyvin kattavat ohjeet harjoituksen johtohenkilöstöltä. Ammunnan purkuun on varattu koko torstai-ilta. Kuitenkin seurattuani viime vuoden purkua tiedän ja kuunneltua kurssitovereitteni tökeröä huumoria viime päivien aikana tiedän, että jokainen ammunta on purettu ennen kuin aurinko laskee viimeisen kerran Kainuun lakeuksilla tämän ampumaharjoituksen osalta. Jopa Kaivossakin kontit voidaan laittaa kiinni ennen puoltayötä.

100 Kadettikurssi H-URA

Back In Business

"Kuvitelkaa, että olette kahden seinän välissä… harjoitteita… lisää tempoa… JAKSAA! JAKSAA!" - No ei välttämättä jaksa.

Vielä muutama vuorokausi sitten nämä sanat toistuivat yhä uudelleen ja uudelleen Vierumäen liikuntakasvatusleirillä erinäisten, monipuolisten, uusia ärsykkeitä tuovien treenien merkeissä. Keho kuormittui kunkin kurssitoverin osalta omalla tavallaan ja määrällä melko rajusti juuri sopivasti ennen Vuosankaan paluuta. Viikon mittaisen leirin jälkeen; "Vihreään Puolustusvoimien linja-autoon, NOUSE!" Kymmenisen tuntia linja-autossa ja olimme takaisin Vuosangan ampuma-alueella.

Näinä muutamana päivänä Vuosangassa on itse kullekin Vierumäen osastossa olleelle tullut varmasti tunteita arkeen palaamisesta. Ruoka on ollut ja tulee olemaan kevyesti sanottuna hieman erilaatuista, maisemat ovat lumisemmat ja jäisemmät sekä kanssaeläjät suurimmaksi osaksi miehiä (toisin kuin Vierumäellä). Eiköhän tähän taas totu? Päivien (ja öiden) agenda on ollut ammuntojen valmistelussa ja maanantain (26.1) ammunnan johtamissuoritukseen valmistautumisessa. Edellisen viikon kokemukset, ammunnan kalusto ja ampumapaikan kuittaus vaihdettiin edellisen viikon työryhmän kanssa. Ampumakäskyt viimeisteltiin, ammunnan tulevat toimihenkilöt sekä ampuva joukko ohjeistettiin, materiaalit tilattiin, ampumapaikat ja maalitoiminta valmisteltiin, puhuttelut pidettiin jne. Kaikkien näiden toimien jälkeen vielä ennen omaa maanantain ammunnan johtamissuoritusta edeltävänä iltana mieleen kiiri tuttu ajatus, onko nyt kaikki varmasti tehty. Viimeisimpänä keskusteluna illalla kurssitoverin kanssa muistan:

- Millon herätys?

- 0600?

- Keretäänkö me… laitetaan 0530?

Maanantaiyönä herään tömistelyyn ja katson kelloa. 02:30. Kuka kehtaa tähän aikaan pitää meteliä? Havahduin tuttuun ääneen ja naamaan. Se oli yksi seuraavan päivän toimihenkilöistä, joka oli ollut viimeiset neljä päivää Ruotsissa repimässä mär… siis tanssiaisissa. Eipä siinä mitään. - Hyvää yötä vaan. 05:30 on herätys.

Kello soi maanantaina 05:30. Ammunnat ovat muutaman tunnin päästä alkamassa. Työryhmämme lähti kukin omien ohjeistuksien mukaisesti hommiin. Työtä oli edelleen tehtävänä ennen kuin ampuva joukko saapui ampumapaikalla ja ammunta voitiin toteuttaa.

Ampuva joukko saapui ampumapaikalle reippaasti etuajassa. Toivotusta 7 ampujasta 5 saapui paikalle. Erinäiset tehtävät olivat ryhmän vahvuutta karsineet. Muutaman pienen muutoksen avulla, ei ryhmän koko haitannut mitenkään ammuntojen toteuttamista. Ampumakäskyn mukaan 08:10 harjoituksen päiväveto aloitettiin ampumapuhuttelulla. Puheiden jälkeen suoritettiin tarvittavat harjoittelut ja valmistauduttiin kovapanosvaiheeseen. 10:30 kaiken kaikkiaan pienten ongelmien ja sekaannusten jälkeen voitiin ensimmäisen kerran täysin varmoina ilmoittaa VIRVE –puhelimeen; "OLEN VALMIS. VOINKO ALOITTAA AMMUNNAN KOVAPANOSVAIHEEN?" Lupa saatiin ja ammunnat aloitettiin. Tästä lähti loppu päivä rullaamaan kuin omalla painollaan. Myös iltaveto sujui suunnitelmien mukaisesti, omista haasteistaan riippumatta. Valmistelut ja harjoittelut tuottivat selvää tulosta ja ammunnat suoritettiin onnistuneesti ja niin kuin haluttiin. Ampujien taso ja asenne kompensoivat selkeästi heidän lukumääräisesti vähäistä vahvuutta ja omalta osaltaan edesauttoivat ammunnan toteuttamista. Siitä kiitos joukolle!

Kokonaisuudessa olimme työryhmän kanssa tyytyväisiä omaan suoritukseemme. Toiminnastamme löytyi ja löytyy edelleen parannettavaa, josta saimme asianmukaisen palautteen ammunnan valvojalta. - Kokemuksen kautta osaamiseen ja taidossa harjaantumiseen.

Viikko ei suinkaan ole vielä valmis. Keskiviikkona on uusi suoritus, jossa maanantain kokemukset otetaan käyttöön ja ammunnat suoritetaan entistä paremmin. Lisäksi torstai- illan ja perjantain purkutoimet ovat vielä edessä. - Tehtävää jatketaan.

- Kadetti Jyrki Tahvanainen

Rintamavastuu on vaihdettu

24.-25.1. viikonlopun aikana liikenne Vuosangan alueella oli vilkasta vaikka kovapanosammuntoja ei toteutettukaan. Kuluneen viikon ammuntoja johtaneet 100. kadettikurssin kadetit saivat johtovastuunsa kunnialla päätökseen ja luovuttivat rintamavastuun Vierumäen liikuntaleiriltä saapuneille kurssiveljilleen.

Lauantaipäivä kului aamusta alkaen ammuntojen materiaalin vaihtamisessa ja ampumapaikkoihin uudelleen tutustuessa. Vankan rutiinin ammuntojen johtamisessa saavuttaneet kadetit antoivat ennen poistumistaan alueelle saapuneille noviiseille isällisiä ohjeita ammuntojen haasteiden voittamiseen ja uusia perusteita suunnitelmiin. Ammuntojen johtovastuut vaihdettiin ja uudet johtajat aloittivat valmistautumisen maanantaina alkaviin suorituksiin. Odotukset ovat vähintään yhtä korkealla kuin edellisen viikon taisteluammunnoissa. Ainoastaan kevyt lumisade on peittänyt alleen jälkiä ampumapaikoilla, yleisjärjestelyt ovat pääosin ennallaan ja kalusto tallessa. Sunnuntai oli vielä aikaa rakentaa ja valmistautua. Lämpötilan putoaminen lähes nollalukemiin tekee harjoituksen viimeisen viikon aloittamisesta helpomman. Kaiken pitäisi olla kunnossa…

101. kadetti- ja 84. merikadettikurssin kadetit, joista puolet toimivat viime viikolla taisteluammuntojen eri toimihenkilötehtävissä ja toinen puoli ampuvana joukkoja vastaavissa ammunnoissa, pääsevät myös uusiin tehtäviin. Viikonlopun huoltopäivän sekä hiihto- ja talvikoulutuksen jälkeen lähtökohdat alkavan viikon suorituksiin ovat paremmat. Molemmat viime viikon osastot hoitivat tehtävänsä vähintään hyvällä tasolla ja antoivat esimerkin, joka asettaa riman korkealle kun tämän viikon suorituksia arvioidaan. Hiihtotaito on toivottavasti suurimmalla osalla kadetteja kehittynyt, pakkanen ei pidä otteessaan ja kokemusta vaativissa olosuhteissa toimimiseen on muutenkin kertynyt huomattavasti lisää. Ongelmia tehtävien täyttämisessä ei pitäisi olla…

Harjoituksen viimeinen viikko alkaa leppoisissa tunnelmissa ainakin sään suhteen. Ampumapaikoilla toiminta on silti yhtä hektistä ja tehokasta kuin ennenkin. Valmiudet uuden kierroksen aloittamiseen ovat korkealla. Viikko saa ihmeitä aikaan, niin ammuntojen johtamisessa kuin taistelukyvyn ylläpitämisessä. Tällaisissa olosuhteissa ja tehtävissä kasvaa sotilaita.

75 vuotta sitten, 26.1.1940, alikersantti Väinö Orpana kirjoitti Kannaksen Pasurinkankaalla vihkoonsa seuraavat havainnot:

"Kirjoittelin kírjeitä koko aamupäivän niin kuin tavallista. Iltapäivällä kävimme rykmentin saunassa, Topi ja minä, oli mainio hiihtokeli. Täällä keksitään kaikenlaista huvia ja ajanvietettä, taikatemppuja, kilpailuja ym.ym."

Kadettikurssin johtaja

Reippaana uuteen viikkoon

Maanantaiaamu valkeni Vuosangan caravan-alueella pikkupakkasessa. Kömmin ulos teltasta suhteellisen hyväntuulisena ottaen huomioon, että vierustoverini oli koko viimeyön yrittänyt unissaan pariutua kanssani. Silmieni totuttua päivänvaloon huomaan työryhmäni jäsenen seisovan latu-uralla selin minuun ja aivan liikkumatta. Lähestyin häntä ja kauhukseni totesin jotain peruuttamatonta jo tapahtuneen; hän oli ynnyköitynyt pystyyn. Nuo ennen niin iloiset silmät olivat nyt täynnä tyhjyyttä ja kauhua ja nenä valui ektoplasmaa jo ennestään pakkilounasta täynnä olevalle lumipuvun rinnukselle. Oma taistelukykyni järkkyi tuon näyn edessä ja kyseenalaistin välittömästi kaiken olemassa olevan, sekä tahtotilani jatkaa opiskelua.

Vaivoin sain ryhmäni selviytymään Johtolan parkkipaikalle, suhteellisen korrektisti pukeutuneena ja survouduimme kaikki kerralla ovesta sisään. Lämmin sisäilma pyyhkäisi saman tien kasvojamme ja tuore kahvin tuoksu huuhteli koppuraiset sieraimemme, elonmerkit ja viehkeä puna alkoi nousta kaikkien kasvoille viimeistään siinä vaiheessa, kun Johtolan keittäjä loi meihin merkitsevän katseen ikään kuin hyväksyen olemassaolomme. Pian ammunnan johtajammekin tuli paikalle ja sulki meidät siipiensä suojaan. Ankea aamu katosi mielestämme ja isänmaalliset ajatukset kirkkaana mielessä loimme katseemme kohti ikkunasta paistavaa vaaleaa horisonttia, ikään kuin tehdäksemme kunniaa menneille kadettikursseille.

Kello löi puoltapäivää kun nousimme uutuuttaan hehkuvan vuokra-auton kyytiin ja suuntasimme ampumapaikalle tutustumaan TTV:n tehtäviimme ja alueeseen. Päällämme oli totutusti aivan liian vähän vaatetta, mutta hiljalleen viikon aikana ihon pinnalle kehittämämme kuona, ja häkäkerros suojeli arktiselta viimalta. Perillä alueella saimmekin heti mielekästä tekemistä, kun maastontiedustelun ohessa saimme tutustua aivan uudenlaiseen asejärjestelmään ja sen toimintoihin: 66 KES 88. Myös tuleva ammunnan valvoja oli paikalla ja huolimatta siitä, että meidät oli etukäteen peloteltu ja varoiteltu lukemattomia kertoja tämän kyseisen kapteenin rautaisesta tavasta johtaa, löysimme hänestä myös inhimillisiä piirteitä. Uuden oppimistakin tapahtui, vaikka kaiken sotimisesta jo tiesimmekin.

Maastosta lähtiessämme oli taistelumotivaatio jo huipussaan ja se näkyi taistelutoverini vastentahtoisessa tavassa nousta auton kyytiin; hän yritti pitkittää lähtöämme mahdollisimman pitkään, jotta saisi viettää vielä hetkisen märissä maihareissaan kylmässä ja harjoitella ylävalmiusasentoa, mutta kun saimme hänet revittyä irti petäjästä ja köytettyä Volkkarin takapenkille oli aika lähteä syömään ja ruokalassa kohtasimmekin sitten päivän ensimmäisen vastoinkäymisen: Ryhmämme kolisteli muonituskeskukseen varmana mahdistaan ja saman tien kynnyksellä naispuolinen varusmieskeittäjä komensi meidät pihalle puhdistamaan kengät lumesta. Tuo röyhkeyden ja julmuuden kyllästämä käsky sai egomme kutistumaan pieneksi palloksi vatsan pohjalle ja ylivaltaisuutemme ja voiman tunto katosi kuin nahkahansikas lumihankeen. Nöyränä söimme ravitsevan päivällisen katse tiukasti pöydässä ja suupielet niin alaviistossa, että näkkileipä piti sekoittaa veteen ja juoda pillillä.

Nyt oli mahat täynnä ja kello kävi jo alkuiltaa kun lähdimme vielä kerran käymään maaston puolella. Ajoimme vuokra-auton halkoliiterin kautta ja lastasimme takakonttiin kymmenisen kuutiota koivuhalkoa niin että takaiskarit pilkisti katosta. Perä maassa laahaten ajoimme päivystäjän kontin ohi ja kohtasimme näyn, joka oli kuin suoraan kauhuelokuvien kulisseista; ruotsalaisia korkea-arvoisia upseereita käveli sotilaskodin pihamaalla ja kohti päivystäjän kopin ovea ilmeisesti vieraillakseen ja tutustuakseen sen toimintaan ja henkilöstöön. Tuo kyseinen koppi kuitenkin oli epäjärjestyksen tyyssija ja mielessämme näimme, kuinka upseerit oven avatessaan löytäisivät päivystäjämme kolmiraidoissa sormi nenässä, jalat pöydällä lukemasta ylilautaa älypuhelimellaan kaiken sen saasteen seasta, ja havaitessaan nämä kyseiset upseerit, alkaisi epätoivoisesti peittelemään omaa epäpätevyyttään todennäköisesti hautaamalla päänsä kuivauskaappiin, jotta kyyneleet hänen poskillaan haihtuisivat.

Jätimme päivystäjästä huolehtimisen omaan arvoonsa ja toimitimme tulevan ammunnan valmistelut loppuun pimenevässä illassa. Takaisin leiriin palatessamme tutkailin taistelutovereideni ilmeitä ja näystä päätellen oli ajatukset siirtyneet taistelutoiminnasta jo sotkun munkkeihin. Nautinnollinen katse ja epämääräiseen irvistykseen vääntyneet hymyntapaiset paistoivat pakun takapenkiltä ja toistuvat äännähdykset kielivät päässä pyörivistä lukemattomista tunneista saunassa toistemme selkiä pesten. Vielä aivan loppumetreillä todistimme, kun joku spollentapainen yritti poistuttaa pahaa-aavistamattomia puolen vuoden autosotamiehiä liikenteen alle, mutta kuittasimme tämänkin naurulla, sillä loppujenlopuksi päivä oli ollut mitä mainioin.

　

Kadetti Siikaluoma PO

Viiden vuorokauden hyökkäys

Joukkomme jalkautui Vuosangan taistelukentälle 17TAM15 noin kello 0400. Sotilashenkinen telttamajoitus pystyyn ja rakentamaan taistelukuntoa sotilashenkisellä puuroaamiaisella sotilashenkisessä katosruokailussa. Päivällä tutustuminen tukeutumisalueen huoltopalveluihin.

18TAM15

Ohjelmassa koulutusta ajankohtaisista aiheista; liikkuminen suksin, sekä selviytyminen talviolosuhteissa. Mieleen jää erityisesti Keravalaisen ja Stadilais-Pariisilaisen soturin edesottamukset mäkiolosuhteissa lankut jalkoihin sidottuna, sekä kokeneen Jääkäriprikaatin kouluttajan opastus lumen hyväksikäyttämiseen sotatoimissa. Illalla huoltoa saunassa, sotilaskodissa, sekä sotilaan kodissa (teltta).

 

19TAM15

Taistelut alkavat räväkästi. Muodostettu Jääkäriryhmä Sierra 1 siirtyy sinkotien maastoon ja muodostaa sinkoryhmän. Rakkautta ja Panssarintorjuntaa sisältävä päivä jää monen mieleen. Erityisesti hyökkäyksen tavoitetta edeltävä köyhän miehen Mount Everest vetää jalat hapoille ja mielen pirteäksi. Vihollisen mekanisoitu kalusto kokee tappioita ja ryhmän soturit siirtyvät huoltamaan tukikohtaan. Jo ensimmäisenä päivänä ainakin ryhmän eteläisille sotureille realisoituu hiihtotaidon (tai sen puutteen) merkitys.

20TAM15

Säätiedotus lupaa viikon kylmintä päivää. Näin käykin, mittari painuu 30 naulaa pakkasen puolelle. Tiedossa on hiihtohenkinen päivä, lenkki toimialueelle, hiihtoammunta ja lenkki "kotiin". Erityisesti hiihtoammunta pimeällä saa allekirjoittaneen taisteluhuumorin hieman rakoilemaan, onhan se nyt kumma miten ei pystyssä pysy edes vahingossa. Haastavat, paikoitellen peräti karmeat olosuhteet selätetään ja vihollisen kolonna saa kyytiä. Paluumatkaa vauhdittaa 34 asteen pakkanen, se saa sotilaan liikkumaan kohtalaisella vauhdilla.

21TAM15

Harjoituksen pisin hiihtomatka ja perillä hiihtoammunta. Tässä kohtaa meinaa hiihtotaidottomalla päästä itku. Ammunta kuitenkin toimii hyvin. Valitettavasti paluumatkan Via Dolorosasta muistikuvat ovat liki pyyhkiytyneet, mutta muistan nähneeni unta lähinnä ladusta ja suksista.

22TAM15

Vihdoin rehellistä jalkaväkiaksiisia! Ja viikon lyhyin hiihtomatka. Reippaana ja raikkaana perille ja jääkäriryhmän hyökkäys puree vihollisen asemiin. Yksinkertainen jalkaväkimies nauttii, kun ei tarvitse hiihtää kolmea kilometriä ampuakseen 8 laukausta ja irtaantuakseen kolme kilometriä takaisin. Loistava meininki! Ryhmä pääsee huoltamaan ja toteaa pärjänneensä. Neljä vuorokautta hyökätty ja vielä jaksaa.

23TAM15

Viimeinen puristus. Toiseksi pisin hiihtomatka ja tiedusteluryhmän isku ei varsinaisesti kuulosta jalkaväkipojan hommilta, mutta ammunta osoittautuu erinomaiseksi. Ryhmälle löydetään johtajaksi tiedustelija jumalan armosta ja muukin ryhmä antaa kaikkensa viimeiseen vetoon. Se onnistuukin erinomaisesti. Viimeinen rykäisy tukeutumisalueelle suksin ja huoltamaan. Saunaan ja sodeen ehditään hyvin ja yöunet ovat pitkät. Kieltämättä tulee kyllä tarpeeseen itse kullekkin ja kaikille erikseen.

24TAM15

Ei käskettyjä taistelutehtäviä. Huoltopäivä, johon mahtuu sauna, pyykin vaihto ja matka luvalla sanoen eksoottiseen kyläkauppaan. Etelän vetelä sai hieraista silmiä kieltämättä toisenkin kerran kun saman katon alle oli survottu saluuna, Alepa ja rautakauppa. Pitkät yöunet ja valmistautuminen roolin vaihtoon soturista ammuntojen toimihenkilöksi.

25TAM15

Ammuntojen valmistelupäivä. Allekirjoittaneen toimihenkilöryhmä pääsee Maanantaina toimitsemaan samaa sinkotien ammuntaa, josta aloitimme taiston edellisenä maanantaina. Valmistelut suoritettiin ripeästi ja homma oli päivälliseen mennessä puikkareissa. Tuleva viikko näyttää, miten hyvin taistellut ryhmä menestyy kouluttajatehtävissä. Ainakaan itse en epäile onnistumista lainkaan.

Yhteenvetona viikko ampuvana osastona oli äärimmäisen raskas (varsinkin sille hiihtotaidottomalle, pakko opetella hiihtämään p*****e), mutta erittäin opettavainen ja antoisa. Tosiasia kuitenkin on, että viiden (no okei, neljän ja puolen) vuorokauden hyökkäys talviolosuhteissa on mille tahansa maailman sotajoukolle ponnistus. Tärkeintä oli sisäistää taistelukunnon ylläpitämisen merkitys. Tässä onnistuttiinkin pääsääntöisesti hyvin. Taistot ovat tauonneet, mutta vain hetkeksi. Huomenna mennään taas, uusilla osastoilla ja tehtävillä.

Mikäänhän ei voita reipashenkistä sotilaselämää. Paitsi vielä reipashenkisempi sotilaselämä.

Kad VNa

101. KADK

Harjoitus loppusuoralla - osalla ammunnanjohtajista

Vuosangan ampumaharjoitus 2015 rupeaa lähestymään loppuaan allekirjoittaneen osalta. Kun vertaa kuluneita kahta viikkoa viime vuoden harjoitukseen, niin tuntuu aika kuluneen paljon nopeammin. Keksin kaksi mahdollista selitystä: olosuhteet ja toiminta ovat olleet niin mukavia, että aika on kulunut kuin siivillä, tai sitten ei vain ole yksinkertaisesti ehtinyt miettiä ajan kulumista. Sanoisin, että jälkimmäinen selitys on todennäköisempi.

Näin harjoituksen viimeisenä iltana on hyvä miettiä, mihin se aika on oikeastaan kulunut. Ensimmäinen viikko meni tasapainoillessa ampumakäskyjen kirjoittamisen ja ampumapaikan valmisteluiden välillä. Tuntuu, että koko ajan löytyi jotain pientä korjattavaa käskystä tai maastosta, minkä jälkeen piti jotain kirjoittaa uusiksi tai käydä muuttamassa maastossa. Ja koska meidän ammuntamme oli tiedusteluammunta Lauttajärvellä, tarkoitti maastossa käyminen aina hiihtolenkkiä.

Vaikka ajoittain epätoivo näytti valtaavan alaa, saatiin ammunnat viikko sitten perjantaina koeponnistettua ja sunnuntaihin mennessä hiottua pahimmat kompastuskivet pois. Maanantaista eteenpäin päivät menivätkin varsinaisten ammuntojen merkeissä. Tiedusteluammunnassa oli se positiivista, että koko ajan oltiin liikkeessä, eli ei tarvinnut odotella ja palella.

Nyt kun perjantai-iltana kello lähestyy puolta yötä, on hyvä hetki miettiä myös sitä, onko kulunut aika käytetty hyödyllisesti. Hektisimpinä hetkinä olo oli kuin maaliupseerilla, jonka pitää käsitellä samaan aikaan jaster-laitteita, kahtatoista kiikkua, kolmea vaunumaalia ja lisäksi räjäyttää pari tulenkuvauskenttää. Sellaisina hetkinä ei miettinyt, että mitä täällä ollaan tekemässä ja miksi. Siinä kuitenkin sai tärkeää kokemusta siitä, millaista ammunnanjohtajan arki on alkaen suunnittelusta ja päättyen siihen, kun ammunta puretaan viimeisen kovapanosvaiheen jälkeen.

Se, mitä kahden viime viikon aikana on tehty, niin nuoremman kuin vanhemman kurssin osalta, valmentaa kadetteja tulevaan työelämään. Vaikka kadettien ampumaharjoitus Vuosangassa ei vastaa todellisuutta ammunnoista joukko-osastoissa, ei sovi aliarvioida sen merkitystä ja arvoa. Kadeteilla on täällä hyvä mahdollisuus opetella ammuntojen eri tehtäviä valvotusti ja opastetusti, sekä toisiin tukeutuen. Toisekseen harjoituksen monet erilaiset ammunnat antavat näkökulmia siihen, miten vastaavia ammuntoja voi toteuttaa perusyksiköissä sen sijaan, että menee aina vanhan käskyn pohjalta.

Näyttää siltä, että edes viimeisenä iltana ei päässyt ajoissa nukkumaan. Takana on kuitenkin hyvä harjoitus, josta on saatu paljon oppia. Edessä on toinen hyvä harjoitus, joskin vähän erilainen. Tosin sielläkin kuulemma hiihdetään, eli mahtaako tuo nyt niin erilaista olla tähän harjoitukseen verrattuna.

Kadetti Jyrki Eerola, 100KADK

Täysin normaali yliopisto

Aina välillä opiskelujen aikana tulee hetkiä, jolloin miettii että mitäköhän sitä on elämällään oikein tekemässä. Kesällä tällaisia hetkiä oli, kun kurssitovereiden kanssa harjoittelimme jääkärijoukkueen toimintaa täydessä taisteluvarustuksessa keskellä metsää samalla, kun muiden yliopistojen opiskelijat viettivät myyttistä "kesälomaa". Alkuviikosta samanlainen ajatus tuli mieleeni, kun hiihdin Johtolan ampumapaikan kuvankauniissa talvimaisemissa auringon laskiessa – repussa runsaat kolme ja puoli kiloa TNT:tä. Normaali päivä täysin normaalissa yliopistossa. (Enää tässä vaiheessa minulla ei ole mitään havaintoa, mitä ns. siviiliopiskelijat tekevät – varmaankin viettävät joululoman ja hiihtoloman välistä lomaa.)

Lähimmällä ampumapaikalla ampumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Paikalle ja sieltä pois siirtyminen ei vie paljoa aikaa, mikä helpottaa kahvilla käymistä. Paikalle saapuvan ampuvan joukon ei myöskään tarvitse hiihtää viittä kilometriä päästäkseen perille, joten heidän pitäisi olla suhteellisen pirteitä (ainakin teoriassa, teoria ja käytäntö eivät välttämättä kuitenkaan aina kohtaa). Koska ampumapaikalle on helppo tulla, sinne myös tulee kaiken maailman delegaatioita seuraamaan ammuntaa (Vipusalossa pitäisi hiihtää, ei sinne kannata mennä). Tämä ei ole välttämättä huono asia, mutta tuo kuitenkin jälleen yhden huomioon otettavan yksityiskohdan lisää ammunnanjohtajan jo valmiiksi täyteen pakkiin.

Lyhyistä siirtymisistä huolimatta osa ammuntaamme tulleista kadettiryhmistä vaikutti taantuneen päivän mittaan takaisin kaksi viikkoa palvelleiden varusmiesten tasolle, vaikka ampumaharjoitusta on heidän osaltaan kulunut vasta muutamia päiviä. Kylmyys, pimeys ja pitkät päivät vaativat veronsa. Ja koska intin puuro ei maistu, aamupalakin on saattanut jäädä välistä. Onneksi ammunnanjohtaja tajusi tilata ampumapaikalle rusinoita. Päivä pelastettu.

Vaikka me vanhemman vuosikurssin edustajat majoitummekin siisteissä (ja useimmiten lämpimissä) sisätiloissa telttojen sijasta, alkaa harjoituksen paino meidänkin keskuudessamme näkyä. Ei niinkään fyysisesti, vaan henkisesti. Vitsien laatu on kääntäen verrannollinen harjoituksen pituuteen: mitä pidempään harjoitusta on kulunut, sitä huonompia vitsejä keksitään. Toisaalta loppuun kulutetut kadetit nauravat miltei mille tahansa.

Kahden viikon harjoitus alkaa (meidän osaltamme) olla käsitelty. Enää yksi ampumapäivä jäljellä. Viikonloppuna suoritetaan vahdinvaihto, kun kurssimme toinen puolikas tulee rentouttavalta liikuntaleiriltä takaisin Vuosankaan jatkamaan ammuntojen johtamista. Me taas pääsemme viettämään enemmän tai vähemmän ansaittua vapaapäivää, jonka jälkeen siirrymme viikoksi Vierumäelle liikuntaleirille. Se reissu tulee olemaan hermolomaa viimeiseen kahteen viikkoon verrattuna.

Kad Emil Ekblad, 100. KadK

Työryhmä J1

Harjoituksen toiseksi viimeinen maanantai on käynnissä. Huolella valmistellut ammunnat ovat alkaneet ja ensimmäiset laukaukset kaikuivat Vuosangan lumisessa maastossa aamupäivällä. Allekirjoittaneen aamuiset askareet alkoivat kuitenkin vähemmän vauhdikkaasti. Työryhmästämme pari rohkeaa taistelijaa uskalsivat kuitenkin hilpaista aamupalalle. Tämän jälkeen lämmin teltta ja makuupussi tuntuivat kuitenkin vastustamattomilta aina lounaaseen saakka. Ruokailun jälkeen täydensimme telttamme halkovaraston, joka viimeyönä oli huvennut hälyttävästi kiristyvistä pakkasista johtuen.

Puolenpäivän jälkeen vanhemman kurssin työryhmä tuli vihdoin noutamaan meidät, akateemisen 15 minuutin myöhästymisen jälkeen. Saimme kuljetuksen ampumapaikalle, missä kävimme tarkasti läpi koko ammunnan kulun, ammunnan johtajan johdolla. Parin tunnin kävelyn, seisomisen ja vuoroittaisen puhumisen jälkeen saimme kierroksen päätökseen, jonka jälkeen siirryimme Johtolan kohtalaisen lämpimiin tiloihin, missä kävimme seuraavan päivän toiminnan vielä kerran läpi. Toiminta-ajatus alkoi kirkastua jokaisen mielessä yhä selkeämmäksi.

Seuraavana ryhmällämme on tiedossa raivokasta teltanlämmitystä, aggressiivista munkin mussutusta sotkussa sekä miehekkäällä tavalla kiihkeää suomalaista saunomista. Adios!

101. KADK työryhmä J1

Ensimmäiset ammunnat

 
Tehokas käskyn työstäminen ja ampumapaikan valmistelu antoivat työryhmällemme pitkät yöunet. Olemme valmiit ammuntaan, joka pitkän aivotyöskentelyn ja suunnittelun tähden on oleva valmis. Ampumakäskyjen korjailun ja viilailun sekä kaikenlaisten tilauksien tekemisten jälkeen jäi aikaa istua myös löylyssä ja levätä kunnolla sekä vertailla muiden työryhmien kanssa kuluneen viikon suorituksia. Sunnuntai kului nopeasti muistellessa kaikkia ammuntaan liittyviä valmisteluja. Ampumakäskyjen viimein mennessä läpi oli aika suunnata katseet viikon ensimmäiseen ammuntaan. 

Työryhmämme heräsi ennen kukonlaulua, hieraisi unihiekat silmistä, pesi naamansa lumella ja lähti töihin. Aamu valkeni reippaassa pakkassäässä, mikä oli mukavaa vaihtelua viikonlopun suojakeliin. Aamun ohjelmaan kuului kaluston ja henkilöstön kokoon kerääminen. Tämä sujui ongelmitta, jonka jälkeen siirryimme ampumapaikalle. Ampumapaikalla jokaista työryhmän jäsentä odotti päivän mittainen työn sarka. Ammunnan valmistelut sujuivat hyvin ja ampuman joukon saapuessa hiihtomarssiltaan paikalle, olimme valmiina aloittamaan ammuntojen harjoittelun. Puhuttelussa ammunnan johtaja lateli varomääräyksien mukaiset pelisäännöt ampuvalle joukolle, jonka jälkeen päästi heidät nuoremman kurssin koulutukseen. Nopea koulutus ammunnassa tarvittavista taidoista koulutettiin, jonka jälkeen päästiin aloittamaan ryhmäharjoittelu. Ryhmäharjoittelu luo pohjan turvalliselle kovapanosvaiheelle. Ammunnan harjoittelujen ja kovapanosvaiheiden välissä ehdittiin pitää myös huolta toimintakyvystä nauttimalla runsaasti nestettä ja syömällä lounasta sekä päivällistä.

Pienistä pikatilanteista selvittiin ja sekä valoisa että pimeäammunta saatiin päätökseen palvelusturvallisesti. Joukko oli hyvin motivoitunutta ja oppimista tapahtui varmasti molempien kurssien edustajien osalta. Lopuksi voisi todeta, että eniten ammunnan aikana kehittyi varmasti jokaisen hiihtotaito ja katkenneilta sauvoilta ja suksilta vältyttiin. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan kohti tulevien päivien haasteita.

Kad Jori Aro ja kad Matti Mänttäri

Ensipuraisu ja tutustumista tuleviin tehtäviin

Ensimmäinen yö Vuosangassa sujui ilman suurempia ongelmia. Mitä nyt pieniä kosteus ongelmia teltanseinän kautta makuupussin ja makuualustan väliin valunut vesi herätti aamuyöstä. Olimme onnellisessa asemassa. Edellisenä iltana keskoset ilmoittivat meille, että sissi-ammunnan valmistelu alkaa kello yhdeksän. Saimme siis levättyä hyvin, ei niin hyvin nukutun bussissa vietetyn yön jälkeen.

Aamulla sotilaskodin edessä odottaessa tunnelma oli korkealla ja pohdimme miten ammuntojen valmistelut tulevat sujumaan. Keskoset saapuivat ja esittelimme itsemme heille. Saavuimme ampumapaikalla jossa kävimme läpi ammunnankulun ja yleisjärjestelyt. Keskoset olivat selvästi hyvin valmistautuneet ja käsitys ammuntojenkulusta alkoi selkiintyä. Pian olikin jo lounasaika ja suuntasimme takaisin majoitusalueelle. Iltapäivän ohjelma tulisi jatkumaan kello yhdeltä.

Maittavan ja ravintoarvot täyttävän lounaan jälkeen lähdimme takaisin ampuma-alueelle, jossa ohjelmassa oli ammunnan läpi käyminen hiihtämällä tuliasemille ja maalialueelle. Ehdimme kuitenkin tätä ennen viettää tovin nauttien sotilaskodin lämmöstä ja antimista. Ammuntapaikalle saavuttuamme lähdimme hiihtämään kohti ampumapaikkoja keskosten ja kantahenkilökunnan edustajien kanssa. Saimme samalla ensikosketuksen Puolustusvoimien virallisilla suksilla etenemiseen. Alku oli hieman kankeaa ja muutamat simput suorittivat näyttäviä ilmalentoja puuterihankeen. Pientä hilpeyttä herätti kun lähdimme ilman suksia marssimaan maalialueelle ja välillä upposimme vyötäröä myöten hankeen. Näiden kommelluksien jälkeen oli hyvin selkeä kuva siitä miten ammunnat tulevat etenemään. Kantahenkilökunnan edustajilta tuli hyviä huomioita, jotka edes auttoivat ammuntojen kulun ymmärtämistä. Lähdimme sivakoimaan kohti aloituspaikkaa missä vielä kerrattiin ammunnankulku. Iltapäivä alkoi olla paketissa. Tunnelma oli edelleen korkealla ja jokainen tiesi tehtävänsä maanantain ammuntaa koskien. Lähdimme takaisin kohti majoitusta ja siitä päivälliselle.

Päivä ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Illemmalla oli vielä luvassa keskosten kanssa ammuntojen läpi käyminen Johtolassa "lautapeli" muodossa. Olimme työryhmämme kanssa teltalla kun ryhmänjohtaja saapui toisen teltan kanssa paikalle. Luvassa oli toisen teltan pystyttäminen toisen teltan päälle. Ilmatieteenlaitos oli luvannut, että pakkanen tulisi kiristymään. Tuplateltta tulisi siis tarpeeseen. Kenellekään meidän työryhmästä ei ollut kokemusta miten tämä tuplateltta tulisi pystyttää. Pienen alku hämmingin jälkeen saimme nikkaroitua kulmakeppeihin jatkopalat joiden avulla saimme telttakankaiden väliin eristävän ilmapatjan. Aivan ongelmitta tämä ei kuitenkaan sujunut, mutta saimme kuitenkin tehtävän kunnialla suoritettua. Tässä vaiheessa alkoi olla jo kiire kohti Johtolaa ja viimeistä ohjeistusta koskien seuraavan päivän ammuntoja. Saavuimme kuitenkin Johtolalle ja aikaakin jäi vielä. Astuimme sisälle Johtolaan ja istuimme keskosten kanssa lautapelin ääreen. Kävimme ammunnan läpi ja esitimme mieltämme askartavat kysymykset. Saimme vielä kyydin keskosilta takaisin majoitukseen ja alkoi henkilökohtainen huolto. Osa suuntasi suksensa sotilaskodille ja osa meistä lähti kohti lämpimänä odottavan saunan lempeisiin löylyihin.

Maanantaina luvassa siis toiminen sissiammunnan tulitoiminnanvalvojina. Allekirjoittanut sai taisteluvälinevastaavan tehtävät, jotka sopivat hyvin kaltaiselleni järjestelmälliselle kaverille. Keskosilta saatujen erinomaisten ohjeistusten ja kantahenkilökunnan lisäysten avulla tulevat ammunnat varmasti etenevät turvallisesti ja saamme ammunnat hoidettua sujuvasti loppuun asti.

Vielä tänään ennen makuupussiin siirtymistä kertaamme työryhmän kesken huomisen ammunnankulun, jonka jälkeen voimmekin hyvillä mielin siirtyä höyhensaarille telttakamiinan lämpöön ja nukahtaa myrskylyhdyn pehmeään hehkuun.

-Kadetti Raitio, 101KADK

Elämää ammunnan valvojan silmin

Kadettien ampumaharjoitukseen Vuosangan ampuma-alueella osallistuu palkattua henkilökuntaa eri joukko-osastoista, kadetteja kahdelta eri vuosikurssilta sekä varusmiespalvelustaan ja vapaaehtoista asepalvelustaan suorittavia asevelvollisia. Ilman tätä kattavaa joukkoa ei harjoituksen toteuttaminen olisi mahdollista.

Palkatun henkilökunnan osalta tehtävät ovat moninaiset, mutta yksi keskeisimmistä tehtävistä liittyy kadettien suunnittelemien ja johtamien taisteluammuntojen valvomiseen. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen johtamaan opintojaksoon: "Taisteluammunta oppimisympäristönä" kuuluu nuorimman kurssin (101 Kadk / 84 Mek) osalta tulitoiminnan valvojan oikeuksien saaminen ja toisen vuosikurssin (100 Kadk / 83 Mek) kadettien suorittamat näytöt ryhmän taisteluammunnan johtajana toimimisesta. Kyseiset oikeudet ovat yhdet tärkeimmistä, ajatellen tulevaa upseerin työtä asevelvollisten kouluttajana.

Harjoitus jakautuu kahteen selkeästi erilaiseen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa taisteluammunnat suunnitellaan toteutettavaksi siten, ettei palvelusturvallisuus ammuntojen missään vaiheessa olisi uhattuna. Tässä ammuntojen valmisteluvaiheessa ammuntojen taistelutekninen rakenne ja tilanteenmukaisuus suunnitellaan niin todentuntuiseksi kuin mahdollista, palvelusturvallisuus huomioiden. Ampumatasojen- ja suuntien määrittäminen maastossa, vaara-alueiden piirtäminen, ampumapaikan yleisjärjestelyiden rakentaminen ja materiaalitilaukset ovat osa valmisteluita, vain muutamia mainitakseni.

Konkreettisimpana tuotoksena tästä valmisteluvaiheesta on ampumakäsky. Käskyn laatiminen on monen eri asian summa, jossa kadettien tukena ja ohjaajana toimii kokenut upseeri, ammunnan valvoja.Seuraavaksi kaksi ammunnan valvojana toimivaa upseeria avaa hieman tyypillistä valmisteluvaiheen työpäiväänsä.

Rakas päiväkirjani:

06.50 Herätyskello soi ja herättää. Pikaisten aamutoimien jälkeen tarkastamme ulkona vallitsevan sään, jotta osaamme pakata repun oikeilla varusteilla. Ensimmäisen viikon aikana lämpötila on vaihdellut -17 ja +1 välillä

07.10 Puhdistamme ajoneuvon yöllä sataneesta lumesta. Matkalla Johtolaan palautamme mieliin edellisiltana työryhmälle annetut vaatimukset ja aikamääreet valmisteluiden osalta

07.20 Aamupala Johtolassa. Puuro on parasta… Tämän jälkeen juomme riittävän määrän kahvia unien ja konsultoimme tarvittaessa kokeneempia ammunnan valvojia

08.00 Työryhmä on saapunut Johtolaan vastaanottamaan rakentavassa hengessä annettavan palautteen tehdystä ja tekemättömästä työstä. Selvitämme työryhmän suunnitelmat valmistelupäivän osalta. Tänään on vuorossa maalitoiminnan rakentamista ampumapaikalla ja ampumakäskyn viimeistelyä. Osa työryhmästä jää sisätiloihin pähkäilemään ampumakäskyn kanssa, suurimman osan siirtyessä ampumapaikalle maastotöihin

09.00 Juomme lisää kahvia ja suunnittelemme oman toimintamme päivän osalta. Päätämme käyttää aamupäivän työryhmän kanssa ampumapaikalla, jotta voimme tarvittaessa tukea kadetteja maalien sijoittamisessa ja tarkistaa vielä kerran tuliasemien koordinaatit sekä ampumasuunnat. Iltapäivän päätämme käyttää ampumakäskyn ja vaara-aluepiirroksien tarkistamiseen

09.15 Suuntaamme ampumapaikalle.

09.30 Ampumapaikalta löydämme työryhmän, joka ainakin näyttää siltä, että aamulla meille esitetyn toimintasuunnitelman mukaisia toimenpiteitä ollaan toteuttamassa. Kaikki maalilaitteet ovat löytäneet paikkansa maastossa, ja taukoteltta on saatu pystytettyä. Sähkövoimakoneen toimintaakin ollaan kokeilemassa. Työtä tehdään hyvässä hengessä ja kadettiveljeä tukien. Tarkastamme tuliasemien koordinaatit ja ampumasuunnat. Toteamme niiden olevan suunnitelmien mukaiset. Jututamme kadetteja ja pyrimme ohjaamaan sekä tukemaan heitä kannustavassa hengessä

11.00 Nautimme lounaan Johtolassa. Juomme jälleen riittävästi kahvia ja keskustelemme muiden ammunnan valvojien kanssa ammunnan valmistelujen vaiheesta

12.00 Osallistumme koulutuspuhutteluun, jossa on syytä olla ajoissa paikalla

13.00 Ampumakäskyä työstämään jäänyt osa ryhmää esittelee aamun palautteen perusteella korjatun ampumakäskyn. Otamme sen vastaan ja sovimme vielä päivällisen yhteyteen tapaamisen, jossa palautamme kyseisen käskyn jälleen kerran kommenteilla varustettuna. Samalla välitämme kadeteille koulutuspuhuttelussa esille tulleita asioita

14.00 Tarkastamme viimeisimmän version ampumakäskystä ja teemme siihen merkintöjä tarvittaessa. Tarvetta ilmenee

16.00 Päätämme urheilla. Teemme nopean ja reippaan kuntopiirin, sekä käymme lenkillä. Omasta toimintakyvystä on syytä pitää huolta, sillä ammunnan valvojan osalta harjoitus kestää kolme viikkoa. Lenkin aikana ihailemme pimenevää talvi-iltaa ja muistelemme omia kadettiaikoja

17.30 Saavumme Johtolaan päivälliselle. Päivällisen jälkeen tapaamme koko työryhmän. Selvitämme mitä päivän aikana on saatu aikaiseksi, ja annamme palautteen ampumakäskystä. Siinä on vielä pari pientä seikkaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Ylihuomenna alkavat ammunnat. Sitä ennen kadettien on saatava käsky kuntoon ja muistettava tilata ammuntaan tarvittava materiaali. Keskustelemme tarvittavista toimenpiteistä tilauksiin liittyen. Haluamme käskyn valmiiksi iltaan 20.30 mennessä

19.00 Tarkistamme vielä varmuuden vuoksi kaksi kadettien tekemää vaara-aluepiirrosta, näissä asioissa on syytä olla tarkkana

20.30 Tapaamme työryhmän ja vastaanotamme korjatun ja valmiin (toivottavasti) version ampumakäskystä. Kyselemme, mitä työryhmä aikoo huomenna tehdä. Suunnitelmat kuulostavat hyviltä. Vaikka valmisteluihin on käytössä paljon aikaa, on sen käyttö silti suunniteltava hyvin. Myös ammunnan valmistelut ovat tärkeä osa opetusta ja etenkin tärkeä osa itse kovilla ampumatarvikkeilla toteutettavaa taisteluammuntaa

21.30 Tarkastamme vielä kadettien ampumakäskyn, enää siitä ei löydy mitään huomautettavaa. Huomenna se voidaan allekirjoittaa, jonka jälkeen vuorossa on itse taisteluammunnan toteuttaminen.

22.15 Puhelinsoitto kotiin ja nukkumaan.

Ammunnan valvojat

Suunnitelmat testissä

Tänään Vuosangassa kajahtivat kaikilla ampumapaikoilla harjoituksen ensimmäiset kadettien ampumat laukaukset. 100. kadettikurssin kadetit toteuttivat kuluneen viikon aikana suunnittelemansa ja valmistelemansa taisteluammunnan kaikkine vaiheineen. Ammunnan johtajina, muina toimihenkilöinä ja ampuvana joukkona toimivat saman työryhmän kadetit.

Päivän aikana, sankassa lumipyryssä ja navakassa tuulessa, ammuntoja johtaville kadeteille selvisi varmasti, kuinka paljon valmisteluja, valvontaa, johtamista, vastuuta, tulta ja liikettä on tehtävänä yhden ampumapäivän aikana. Taisteluammunta on kokonaisuutena huomattavasti enemmän kuin kovapanosvaiheen aloittamisen ja päättämisen välillä tapahtuva toiminta. Työryhmien onnistuminen tai puutteet niin valmisteluissa ampumakentällä, kuin suunnittelussa sisätiloissa tulivat auttamattomasti esille ammunnan valvojien tarkan ohjauksen alla.

Ammuntojen johtamisessa ja muissa tehtävissä nähtiin ja koettiin erilaisia ja eritasoisia suorituksia. Tehokkuus ja sujuvuus eivät silti olleet tänään tärkeimpiä tavoitteita. Suunnitelmien ja valmistelujen epäkohdat ja ongelmat oli saatava esille ennen kuin urakka ammuntojen johtamisessa todella alkaa. Ensi viikolla ei ole aikaa ihmettelyyn ja perusasioiden kertaamiseen. Haasteita ei saa muodostua sen vuoksi, että jotain asiaa ei ole osattu edes ajatella.

Ensimmäisen ns. "työryhmä" -ammunnan päämääränä oli testata käytännössä suunnitelmien pätevyyttä, valmistelujen vaihetta ja ammunnan johtamistoimintaa sekä saada niistä havaintoja toiminnan kehittämiseksi. Maanantaista alkaen ampuvina joukkona toimivat nuoremman kurssin kadetit tai varusmiehet. Harjoituksen tahti ja vaatimustaso nousevat huomattavasti. Oman työryhmän toteuttaman taisteluammunnan kokemusten turvin pitäisi ammunnan johtamisen olla astetta helpompaa, kun tänään havaitut haasteet on selvitetty ja suorituksiin on saatu lisää varmuutta.

 
Suunnitelmia ja valmisteluja on nyt kolme yötä ja kaksi päivää aikaa hioa siten, että toiminnan tehokkuuden ja sujuvuuden lisääminen sekä ammunnan jatkuva kehittäminen, palvelusturvallisuudesta tinkimättä, voidaan ottaa ensisijaisiksi tavoitteiksi jokaisena ampumapäivänä.

Kurssin johtaja

Lääkintähuolto ampumaharjoituksessa

Toimin harjoituksessa kenttäsairaanhoitajana 11-17.1 ja vastaan lääkintähuollosta päivittäisten vastaanottojen sekä ammuntojen varotehtävien osalta. Tukipyynnön mukaista henkilömitoitusta ei ensimmäiselle viikolle saatu irrotettua, joten olen poikkeuksellisesti ilman työparia harjoituksessa, jossa ammutaan taisteluammuntoja. Varomääräykset kuitenkin toteutuvat tälläkin kokoonpanolla. Luovutan tehtäväni eteenpäin 17.1, kun lääkintähuoltoupseeri sekä kenttäsairaanhoitaja tulevat jatkamaan harjoituksen loppuun saakka.

Olen ollut harjoituksessa sunnuntaista asti ja olen jo huomannut muutakin poikkeuksellista kuin lääkinnän henkilöresurssit. Kaikki tapaamani ihmiset, olivatpa he henkilökuntaa tai kadetteja, ovat hämmentävän ystävällisiä ja energisiä. Ilmapiiri on keskusteleva ja huomaankin istuvani pari kertaa päivässä palavereissa, joissa yhdessä pohditaan, miten asioita olisi hyvä hoitaa.

Terveystilanne harjoituksessa on näin alkuvaiheessa hyvä. Kadettien kovan motivaation huomaa myös leirisairaalan vastaanotoilla. Käyntejä on ollut vähänlaisesti, mutta toivoa sopii, että leirisairaalan palveluja käytetään kun niille tarvetta on. Sairaana fyysiseen palvelukseen osallistumisesta ei ainakaan mitään hyvää seuraa.

Leirisairaalassa päivystävät myös lääkintäaliupseeri sekä lääkintämiehet, joita käytetään tulevissa ammunnoissa ensiapuhenkilöinä. Lisäksi he avustavat vastaanoton järjestelyissä ja toimivat muutenkin apukäsinä päivittäisissä toiminnoissa. Viedään ammunnat yhdessä turvallisesti läpi.

Ksh Tanja Ålander

Lääkintämiesten tukiryhmä kokemukset lyhyesti

Olemme päivittäin kerranneet lääkintämiesten koulutuksiin liittyviä harjoituksia, kuten esimerkiksi: kanylointi, erilaisia sidoksia, CRP laitteen-, tyhjiöpatjan- ja vetoalustan käyttöä. Kuten Ksh Ålander kirjoitti, olemme auttaneet aamuvastaanotossa kirjurina, mitannut kuumeen, tarkistettu veren tulehdus arvot, laitettu punkat niille, jotka ovat jääneet yöksi leirisairaalaan ja muutenkin pidetty leirisairaalaa hyvässä sekä siistissä kunnossa.

Komennustehtävä lähti hyvin mielin käyntiin, vaikka onkin melkein 2 viikon leiri. On mukavaa olla leirisairaalalla ja tehdä erilaisia "oman linjan" hommia. Varsinaiset ammunnat eivät ole vielä alkaneet, joten emme ole vielä päässeet toimimaan varomiehinä. Toivomme kuitenkin että ammunnat sujuisivat mukavasti sekä ongelmitta.

Lääkintämies Aapo Suvanto

Susirajalta kajahtaa!

Seison umpihangessa Vuosangassa, Sinkotien ampumapaikan tavoitteen tasalla käsisuuntakehä silmäni eteen nostettuna miettien elämääni pari päivää taaksepäin. Vasta lauantaina seisoin matkan varrella sijainneen Prisman urheiluosastolla, jonne olin eksynyt autolaturia etsiessäni ja tuijotin hyllyssä olevia lumikenkiä miettien mahdollisen sijoituksen kannattavuutta. Happyhill pamahti paikalle ja kyseli mietteitäni. Totesin tarvitsevani vain autolaturin ja jätin lumikengät sikseen. Nyt sapettaa, sillä lumi ei kanna eikä Sinkotien maastonmuodot parhaiten tue suksilla sutimista. Jos sitä sitten seuraavassa elämässä. Ammunnan valvoja, joka varmistaa mittaukseni paikkansapitäviksi toteaa, että tämä on hyvä ja tarvon lumessa eteenpäin ravistellakseni lumet läheisestä männynnäreestä merkkauksen helpottamiseksi. Muutaman metrin jälkeen valahdan kainaloitani myöten ryteikön keskelle ja ärräpäät lentää. 80€ heräteostos ei tunnu enää niinkään huonolta idealta mutta juna on jo mennyt. 

Nyt istun Alatalon A-rapussa ja suollan syntyjä syviä tähän blogiin. Ehkä käskettynä, mutta kuitenkin. Ikkunasta näkyy Ylätuvan ikkunoista paistava valo. Muuta täällä ei tähän aikaan juurikaan näy, silloin kun valoa on painetaan niska limassa ampumapaikoilla, jotta ammunnat saadaan jiiriin perjantaita varten jolloin ne on tarkoitus koeponnistaa ennen simppujen saapumista. Kun aurinko laskee kaivetaan piirtovälineet ja läppärit esiin ja aloitetaan ampumakäskyn muodollisten osien työstäminen niillä perusteilla mitä itse ollaan hankittu tai mitä ammuntojen valvojilta sataa alaspäin sitä mukaa kun virheitä vanhoista vedoksista löytyy. Ja niitä löytyy. Muonakadettikin oli melkeinpä valmis ammuttamaan sinkojen sekä konekiväärien tulta viereisen ampumapaikan tavoitteeseen siihen asti, että eräs kapteeniluutnantti ohimennen huomasi jäävän itse myös kyseisten kimmareiden tielle. Vähän isompia ja pienempiä virheitä siellä täällä, mutta siksipä täällä ollaan että opittaisiin. Tylyähän se olisi tulla laitetuksi kylmäksi mittausvirheen tai informaatiokatkoksen takia.

Miksu astuu Alatalon ovista sisään ja ilmoittaa, että ammuntamme 1. tasan sinkoaseiden vaara-alueet olivat menneet läpi. Se sanoo siihen samaan, että sotkussa ei ole kinuskimunkkeja ja vieressäni istuva kadettikersantti repeää liitoksistaan. Pistän musiikin kovemmalle ja vedän kuulokkeet päähäni välttyäkseni kaikilta rajuimmilta voimasanoilta mitä vieressäni istuva herra emitoi ympärilleen. Positiivista on kuitenkin se, että tässä mennessä varoalueiden piirroksissa ei ole tullut suurempia ongelmia esille, eikä aikaa tule niihin kulumaan enempää ja porukkaa voidaan irrottaa tekemään hanttihommia kentälle. Huomenna tulisi valoisan aikana saada kaikki maalilaitteet asetettua maalialueelle ja tilapäismaalit rakennettua. Jos sitä huomenna illasta vaikka saunaan kerkiäisi. Tai sotkuun. Alatalostahan lähti saattue matkalle sotkuun, mutta tulivat takaisin ennen kun sinne ehtivät, koska ulkona oli pimeää ja kylmää. Viereisestä tuvasta kuuluu kun Johtolan ampumatyöryhmän jäsen kääntelee käskynsä sivuja luetellen asioita jotka ovat menneet uusiksi. Tilanne on koominen kaikessa kaoottisuudessaan. Televisiossa arvotaan tämän illan kenon voittonumeroita.

Tähän mennessä ollaan siis mittailtu kaikki ampumatasat, suunnat, ajettu siirtymäuria pitävämmiksi, käännelty käskyä edestakaisin, kanneltu maalilaitteita, hiihdelty ja kuitattu erinäistä kalustoa. Aikaa ja kofeiinia kuluu ja meno on levotonta. Tässä vaiheessa viimeiset aikarajat eivät kuitenkaan ole niin lähellä, että viimehetken paniikintäyteisiä sekoiluja sattuisi. Jokainen ampumatyöryhmä painaa hommia omissa oloissaan vääjäämättä tavoitteiden saavuttamiseksi. Työtä riittää mutta kyllä se saadaan valmiiksi. Kunhan ei nyt ihan kaikkea mahdollista keksitä. Happyhill oli tänään saanut neronleimauksen rakentaa 3D vaunumaalin jota voitaisiin vetämällä liikutella maalialueella. Ei. Ehdottomasti ei. Kivahan se sinänsä olisi poikaporukalla puuhastella kaikenlaista, tulta, räjähteitä ja sitä rataa. Mutta kun ei.

Pitkä päivä alkaa viemään veronsa kun raotan kuulokkeitani kuullakseni kämpässä vallitsevan älämölön. Vielä pitäisi hioa 7. liitteen piirrokset kuntoon. Ammuntojen valvoja soittaa. Asia koskee loppuja varoalueita ja jännitys tiivistyy. 1. tasa kaikki OK. 2. tasan rynnäkkökiväärien osuudet ovat OK. Kessin sipit OK, APILAS OKR sekä kessin ORAK väärin, 4. tasa rynnäkkökiväärit väärin ja 4.tasan singot ok. Eli päivä ei lopukaan tähän. Tarkastuksen tulokset käydään hakemassa 2230. Eli vaara-alue piirroksiin meneekin vielä aikaa. Kahvinkeitin ladataan ja valmistaudutaan jatkamaan. Jätän tämän nyt siis tähän ja siirryn hieman painavampien asioiden äärelle. Susirajalta ei mitään uutta.

Kad Topi Hannula