26. tammikuuta 2015

Viiden vuorokauden hyökkäys

Joukkomme jalkautui Vuosangan taistelukentälle 17TAM15 noin kello 0400. Sotilashenkinen telttamajoitus pystyyn ja rakentamaan taistelukuntoa sotilashenkisellä puuroaamiaisella sotilashenkisessä katosruokailussa. Päivällä tutustuminen tukeutumisalueen huoltopalveluihin.

18TAM15
Ohjelmassa koulutusta ajankohtaisista aiheista; liikkuminen suksin, sekä selviytyminen talviolosuhteissa. Mieleen jää erityisesti Keravalaisen ja Stadilais-Pariisilaisen soturin edesottamukset mäkiolosuhteissa lankut jalkoihin sidottuna, sekä kokeneen Jääkäriprikaatin kouluttajan opastus lumen hyväksikäyttämiseen sotatoimissa. Illalla huoltoa saunassa, sotilaskodissa, sekä sotilaan kodissa (teltta).

 
19TAM15
Taistelut alkavat räväkästi. Muodostettu Jääkäriryhmä Sierra 1 siirtyy sinkotien maastoon ja muodostaa sinkoryhmän. Rakkautta ja Panssarintorjuntaa sisältävä päivä jää monen mieleen. Erityisesti hyökkäyksen tavoitetta edeltävä köyhän miehen Mount Everest vetää jalat hapoille ja mielen pirteäksi. Vihollisen mekanisoitu kalusto kokee tappioita ja ryhmän soturit siirtyvät huoltamaan tukikohtaan. Jo ensimmäisenä päivänä ainakin ryhmän eteläisille sotureille realisoituu hiihtotaidon (tai sen puutteen) merkitys.
20TAM15
Säätiedotus lupaa viikon kylmintä päivää. Näin käykin, mittari painuu 30 naulaa pakkasen puolelle. Tiedossa on hiihtohenkinen päivä, lenkki toimialueelle, hiihtoammunta ja lenkki "kotiin". Erityisesti hiihtoammunta pimeällä saa allekirjoittaneen taisteluhuumorin hieman rakoilemaan, onhan se nyt kumma miten ei pystyssä pysy edes vahingossa. Haastavat, paikoitellen peräti karmeat olosuhteet selätetään ja vihollisen kolonna saa kyytiä. Paluumatkaa vauhdittaa 34 asteen pakkanen, se saa sotilaan liikkumaan kohtalaisella vauhdilla.

21TAM15
Harjoituksen pisin hiihtomatka ja perillä hiihtoammunta. Tässä kohtaa meinaa hiihtotaidottomalla päästä itku. Ammunta kuitenkin toimii hyvin. Valitettavasti paluumatkan Via Dolorosasta muistikuvat ovat liki pyyhkiytyneet, mutta muistan nähneeni unta lähinnä ladusta ja suksista.
22TAM15
Vihdoin rehellistä jalkaväkiaksiisia! Ja viikon lyhyin hiihtomatka. Reippaana ja raikkaana perille ja jääkäriryhmän hyökkäys puree vihollisen asemiin. Yksinkertainen jalkaväkimies nauttii, kun ei tarvitse hiihtää kolmea kilometriä ampuakseen 8 laukausta ja irtaantuakseen kolme kilometriä takaisin. Loistava meininki! Ryhmä pääsee huoltamaan ja toteaa pärjänneensä. Neljä vuorokautta hyökätty ja vielä jaksaa.

23TAM15
Viimeinen puristus. Toiseksi pisin hiihtomatka ja tiedusteluryhmän isku ei varsinaisesti kuulosta jalkaväkipojan hommilta, mutta ammunta osoittautuu erinomaiseksi. Ryhmälle löydetään johtajaksi tiedustelija jumalan armosta ja muukin ryhmä antaa kaikkensa viimeiseen vetoon. Se onnistuukin erinomaisesti. Viimeinen rykäisy tukeutumisalueelle suksin ja huoltamaan. Saunaan ja sodeen ehditään hyvin ja yöunet ovat pitkät. Kieltämättä tulee kyllä tarpeeseen itse kullekkin ja kaikille erikseen.

24TAM15
Ei käskettyjä taistelutehtäviä. Huoltopäivä, johon mahtuu sauna, pyykin vaihto ja matka luvalla sanoen eksoottiseen kyläkauppaan. Etelän vetelä sai hieraista silmiä kieltämättä toisenkin kerran kun saman katon alle oli survottu saluuna, Alepa ja rautakauppa. Pitkät yöunet ja valmistautuminen roolin vaihtoon soturista ammuntojen toimihenkilöksi.
25TAM15
Ammuntojen valmistelupäivä. Allekirjoittaneen toimihenkilöryhmä pääsee Maanantaina toimitsemaan samaa sinkotien ammuntaa, josta aloitimme taiston edellisenä maanantaina. Valmistelut suoritettiin ripeästi ja homma oli päivälliseen mennessä puikkareissa. Tuleva viikko näyttää, miten hyvin taistellut ryhmä menestyy kouluttajatehtävissä. Ainakaan itse en epäile onnistumista lainkaan.

Yhteenvetona viikko ampuvana osastona oli äärimmäisen raskas (varsinkin sille hiihtotaidottomalle, pakko opetella hiihtämään p*****e), mutta erittäin opettavainen ja antoisa. Tosiasia kuitenkin on, että viiden (no okei, neljän ja puolen) vuorokauden hyökkäys talviolosuhteissa on mille tahansa maailman sotajoukolle ponnistus. Tärkeintä oli sisäistää taistelukunnon ylläpitämisen merkitys. Tässä onnistuttiinkin pääsääntöisesti hyvin. Taistot ovat tauonneet, mutta vain hetkeksi. Huomenna mennään taas, uusilla osastoilla ja tehtävillä.
Mikäänhän ei voita reipashenkistä sotilaselämää. Paitsi vielä reipashenkisempi sotilaselämä.
Kad VNa
101. KADK