Vuosangan ampumaharjoitus 2015 rupeaa lähestymään loppuaan allekirjoittaneen osalta. Kun vertaa kuluneita kahta viikkoa viime vuoden harjoitukseen, niin tuntuu aika kuluneen paljon nopeammin. Keksin kaksi mahdollista selitystä: olosuhteet ja toiminta ovat olleet niin mukavia, että aika on kulunut kuin siivillä, tai sitten ei vain ole yksinkertaisesti ehtinyt miettiä ajan kulumista. Sanoisin, että jälkimmäinen selitys on todennäköisempi.
Näin harjoituksen viimeisenä iltana on hyvä miettiä, mihin se aika on oikeastaan kulunut. Ensimmäinen viikko meni tasapainoillessa ampumakäskyjen kirjoittamisen ja ampumapaikan valmisteluiden välillä. Tuntuu, että koko ajan löytyi jotain pientä korjattavaa käskystä tai maastosta, minkä jälkeen piti jotain kirjoittaa uusiksi tai käydä muuttamassa maastossa. Ja koska meidän ammuntamme oli tiedusteluammunta Lauttajärvellä, tarkoitti maastossa käyminen aina hiihtolenkkiä.
Vaikka ajoittain epätoivo näytti valtaavan alaa, saatiin ammunnat viikko sitten perjantaina koeponnistettua ja sunnuntaihin mennessä hiottua pahimmat kompastuskivet pois. Maanantaista eteenpäin päivät menivätkin varsinaisten ammuntojen merkeissä. Tiedusteluammunnassa oli se positiivista, että koko ajan oltiin liikkeessä, eli ei tarvinnut odotella ja palella.
Nyt kun perjantai-iltana kello lähestyy puolta yötä, on hyvä hetki miettiä myös sitä, onko kulunut aika käytetty hyödyllisesti. Hektisimpinä hetkinä olo oli kuin maaliupseerilla, jonka pitää käsitellä samaan aikaan jaster-laitteita, kahtatoista kiikkua, kolmea vaunumaalia ja lisäksi räjäyttää pari tulenkuvauskenttää. Sellaisina hetkinä ei miettinyt, että mitä täällä ollaan tekemässä ja miksi. Siinä kuitenkin sai tärkeää kokemusta siitä, millaista ammunnanjohtajan arki on alkaen suunnittelusta ja päättyen siihen, kun ammunta puretaan viimeisen kovapanosvaiheen jälkeen.
Se, mitä kahden viime viikon aikana on tehty, niin nuoremman kuin vanhemman kurssin osalta, valmentaa kadetteja tulevaan työelämään. Vaikka kadettien ampumaharjoitus Vuosangassa ei vastaa todellisuutta ammunnoista joukko-osastoissa, ei sovi aliarvioida sen merkitystä ja arvoa. Kadeteilla on täällä hyvä mahdollisuus opetella ammuntojen eri tehtäviä valvotusti ja opastetusti, sekä toisiin tukeutuen. Toisekseen harjoituksen monet erilaiset ammunnat antavat näkökulmia siihen, miten vastaavia ammuntoja voi toteuttaa perusyksiköissä sen sijaan, että menee aina vanhan käskyn pohjalta.
Näyttää siltä, että edes viimeisenä iltana ei päässyt ajoissa nukkumaan. Takana on kuitenkin hyvä harjoitus, josta on saatu paljon oppia. Edessä on toinen hyvä harjoitus, joskin vähän erilainen. Tosin sielläkin kuulemma hiihdetään, eli mahtaako tuo nyt niin erilaista olla tähän harjoitukseen verrattuna.
Kadetti Jyrki Eerola, 100KADK
