Jo vuosi sitten täällä Vuosangan ampuma-alueella ulkohuussissa istuessani ja seinään paksulla tussilla kirjoitettua tekstiä lukiessani mietin, etteivät kaksi viikkoa metsässä voi olla ylitsepääsemättömiä. Seinään kirjoitetussa tekstissä käskettiin "hajoamaan pakkasiin" jonka lisäksi kirjoittaja kertoi "lähtevänsä himaan ylihuomenna". No, siinä vaiheessa itselläni taisi olla kahden viikon harjoituksen toinen päivä menossa.
Nyt vuotta myöhemmin maisemat täällä Vuosangassa näyttävät täysin samalta, ulkohuussit seisovat samoilla paikoilla ja sotilaskodin täditkin taitavat olla samoja kuin vuosi sitten. Niin, täältähän löytyy päivittäin klo 23:een palvelevan sotilaskodin lisäksi paljon muitakin virikkeitä, jotka mahdollistavat nuorten miesten ja naisten selviytymisen näissä vaativissa olosuhteissa (kirjoitushetkellä lämpömittari näyttää ulkona olevan 5 astetta pakkasta…).
Tänä vuonna me 2. vuosikurssin kadetit nukumme ensimmäisestä vuodesta poiketen lämpimissä mökeissä. Mökeissä, joista löytyy mikron, vedenkeittimen, jääkaapin ja taulu-TV:n lisäksi myös sisä-WC. Niin, harva varmasti kutsuu vessaa virikkeeksi, mutta kaikki nämä listaamani pienet asiat muodostavat kokonaisuuden, joka saa kaupunkineistuneimmankin kadetin selviytymään lumisen korven ympäröimänä.
Ja kun oikein tarkkaan miettii, ei oleskelu täällä poikkea normaalista koulunkäynnistä paljoa, ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Vaikka metro- ja raitiovaunuliikenne jäikin 635 kilometrin päähän, ei täällä ainakaan joudu opettelemaan selviytymään luonnon armoilla. Toki mikäli olet 1. vuosikurssin kadetti ja luet tätä tekstiä kännykän huurteiselta näytöltä puolijoukkueteltassa, kehotan sinua pitämään kamiinan tasaisen punaisena, jottei vilu yllätä.
Vaikka tulevalle viikolle onkin luvattu reilut 20 astetta pakkasta, ei tällä hetkellä oikeastaan mikään tuota stressiä. Meille kadeteille tarjotaan täällä Vuosangassa täydet edellytykset hienoon ja onnistuneeseen harjoitukseen, joten loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni. Santahaminassa ehtii joka tapauksessa kuluttamaan auditorion penkkejä aina kesään asti, eli vaihtelu virkistää, kuten on tapana sanoa.
P.s. Kirjoitin ja lähetin tämän blogitekstin eteenpäin tuvassa läppärilläni langattomalla verkolla, samalla sängylläni maaten ja musiikkia kuunnellen. Nyt minua askarruttaa oikeastaan vain se, milloin kadettitoverini tulee moottorikelkalla sotilaskodista ja tuo minulle tilaamani minttusuklaalevyn.
Nimim. "Viestikuha"
Nimim. "Viestikuha"
