Taisteluammuntojen äänet ovat vaienneet - paluu kotivaruskuntiin voi alkaa

Harjoitukseen liittyvät taisteluammunnat ovat päättyneet ja kaluston huolto sekä palautekeskustelut ovat käynnissä. Harjoituksen aikana ammuttiin turvallisesti 153 kadettien hyvin johdettua taisteluammuntaa niin valoisalla kuin pimeällä sekä kuusi Kainuun Prikaatin Sotilaspoliisijoukkueen toteuttamaa taisteluammuntaa. Edellisten lisäksi järjestettiin lukuisia muita hyviä oppimistapahtumia muun muassa Vuosanka-marssi, talvi-, hiihto- ja huoltokoulutusta. Tästä syystä johtuen voidaan hyvillä mielin sanoa, että harjoituksen oppimistavoitteet ja teemat (kouluttajuus - palvelusturvallisuus - huolto) ovat toteutuneet haasteellisista olosuhteista huolimatta. Sää nimittäin vaihteli harjoituksen aikana +3 - -29 asteen välillä ja lunta oli runsaasti. Toimintakyvyn ylläpidon ja kaluston huollon osalta olosuhteet siis olivat tutun haasteelliset.

Johtajana ja pedagogina kehittyminen on sitä, että johtaja pyrkii johdonmukaisesti oppimaan erilaisissa toimintaympäristöissä saamiensa kokemusten ja palautteen perusteella. Harjoituksen aikana palautetta annettiin runsaasti erilaisissa johtajatehtävissä olleille 360 asteen periaatetta noudattaen. Saadusta palautteesta on myös otettu opiksi, koska taisteluammunnat ovat parantuneet harjoituksen loppua kohden. Ammuntojen johtamisen, tulitoiminnan valvomisen sekä toimintakyvyn ylläpitämisen perusteet vaativissa talvisissa olosuhteissa on nyt annettu. Tästä on hyvä jatkaa työssä ja opinnoissa eteenpäin.

Jäljellä on enää viimeiset palautekeskustelut ja huoltotoimenpiteet sekä joukkojen paluumarssit kotivaruskuntiin. Toivotan turvallista paluumatkaa!

Kiitän kaikkia harjoitukseen osallistuneita hyvin tehdystä työstä. Ilman Teitä harjoituksen toteuttaminen laadukkaasti ei olisi ollut mahdollista.

Ampumaharjoituksen johtaja

Komentaja Kai Suvanto

Harjoitus lähenee loppuaan...?

Viimeiset ammunnat ovat huomenna torstaina. Huollon toimijoiden on aika terästää otettaan; huoltolajien johtajat sinkoavat ampumatyöryhmille ja kouluttajille purkukäskyä, palautusohjetta, toimintaohjetta, määräaikoja, vaatimuksia ja toiveita.

Näinhän se on; huollon suurimmat kiireet ovat ennen harjoitusta, harjoituksen ensimmäisenä päivänä, ja lopulta harjoituksen viimeisinä päivinä. Niiden välillä oleva aika menee melkein rutiinilla.

Miten ihmeessä motivoida kadetit ja varusmiehet siivoamaan viikkojen jälkensä, kun tulevan viikonlopun vapaat houkutuksineen valtaavat pikku hiljaa ajatukset. Liekö pedagogisesti arveluttavaa ja vanhakantaista, mutta uhkailu kotiinlähdön viivästymisellä toimii aina.. Tämä yhdistettynä järkiperusteisiin ja ohjeisiin, on lopputulos briljantti?

Pekka Pouta pahanilmanlintu pannahinen näytti juuri ennustavan runsaita lumisateita torstaille Kainuuseen. Se ei ainakaan helpota kaluston huoltamista ja paikkojen kuntoon laittoa.

- Harjoituksen huoltopäällikkö -

Vielä kerran pojat!

 
Ampumaharjoituksen viimeinen viikko lähestyy loppuaan ja viimeisten ammuntojen suunnittelu sekä toimihenkilöiden ohjeistaminen on loppusuoralla. Seuraavat 48 tuntia tulevat olemaan luultavimmin harjoituksen raskaimmat, ainakin henkisesti. Jokainen kadetti taikka varusmies on suunnannut katseensa kovalla työllä ansaittuihin viikonloppuvapaisiin. 

Ammuntojen valmisteluiden kannalta ehkäpä merkittävin vaihe on toimihenkilöiden ohjeistaminen. Tänään oli taas aika ammunnan johtajan aika suorittaa tämä tärkeä tehtävä ja antaa riittävä ohjeistus simpuille jotka toimivat ammunnassa toimihenkilöinä. Niin kuin aina, myös tänään ohjeistuksessa korostui palvelusturvallisuus. Kotiinpaluu häämöttää meillä jokaisella mielessä, mutta ammunnat tulee suorittaa turvallisesti loppuun viimeiseen laukaukseen asti. Toisena tärkeänä pointtina ammunnassa voidaan pitää koulutuksellisuutta. Ammunnasta tulisi jäädä niin toimihenkilöille, kuin ampuvalle joukolle jotain oppia käteen. Valppaalle kadetille onkin opetettu että "kuulat mäkeen ja kotiin" –periaate ei ole oikea lähestymistapa johtaessa ammuntoja. Toimihenkilöille pidettävässä ampumapuhuttelulla ja kehysharjoittelulla on erittäin suuri merkitys ammunnan onnistumisen kannalta. Kyseisessä tilaisuudessa ammunnanjohtaja pääse ensimmäistä kertaa tutustumaan niihin sankareihin, jotka ovat valikoituneet toimihenkilöiksi hänen ammuntaansa. Maastossa suoritettavan ampumapuhuttelun onnistuminen vaati yhteistoimintaa kaikilta osapuolilta. Ammunnanjohtajan on onnistuttava jakamaan rajallisessa ajassa, suunnaton määrä tietoa toimihenkilöille. Toimihenkilöiden on puolestaan kyettävä imemään itseensä kaiken tämän tiedontulvan, jota ammunnanjohtaja heille jakaa. Kun ammunnan johtaja on saanut vuodatettua toimihenkilöille kaiken tarvittavan tiedon, on aika päästää toimihenkilön omatoimisesti prosessoimaan juuri saamaansa tiedon tulvaa. Parhaiten oppi tarttuu itse ajattelemalla, ainakin toivottavasti. Eihän ilman toimivaa päätä kadetiksi pääsekään, eihän?

Vaikka seuraavan päivän ammunta siintää jo mielessä, on kuitenkin harjoituksen purkutoimet ainakin suunnittelun osalta aloitettu. Huomenna valoisa-ammunnan jälkeen alkaakin sitten hillitön ammuntojen purku. Kuitenkin tässäkin asiassa pitää paikkansa vanha sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty". Toivota kuitenkin saattaa, ettei sanonta "puoliksi suunniteltu on huonosti tehty" kuvaa ammuntamme purkua osuvammin. Saimme ammunnan purkuun, kuten kaikkeen muuhunkin toimintaa ampumaharjoituksen aikana, hyvin kattavat ohjeet harjoituksen johtohenkilöstöltä. Ammunnan purkuun on varattu koko torstai-ilta. Kuitenkin seurattuani viime vuoden purkua tiedän ja kuunneltua kurssitovereitteni tökeröä huumoria viime päivien aikana tiedän, että jokainen ammunta on purettu ennen kuin aurinko laskee viimeisen kerran Kainuun lakeuksilla tämän ampumaharjoituksen osalta. Jopa Kaivossakin kontit voidaan laittaa kiinni ennen puoltayötä.

100 Kadettikurssi H-URA

Reippaana uuteen viikkoon

Maanantaiaamu valkeni Vuosangan caravan-alueella pikkupakkasessa. Kömmin ulos teltasta suhteellisen hyväntuulisena ottaen huomioon, että vierustoverini oli koko viimeyön yrittänyt unissaan pariutua kanssani. Silmieni totuttua päivänvaloon huomaan työryhmäni jäsenen seisovan latu-uralla selin minuun ja aivan liikkumatta. Lähestyin häntä ja kauhukseni totesin jotain peruuttamatonta jo tapahtuneen; hän oli ynnyköitynyt pystyyn. Nuo ennen niin iloiset silmät olivat nyt täynnä tyhjyyttä ja kauhua ja nenä valui ektoplasmaa jo ennestään pakkilounasta täynnä olevalle lumipuvun rinnukselle. Oma taistelukykyni järkkyi tuon näyn edessä ja kyseenalaistin välittömästi kaiken olemassa olevan, sekä tahtotilani jatkaa opiskelua.

Vaivoin sain ryhmäni selviytymään Johtolan parkkipaikalle, suhteellisen korrektisti pukeutuneena ja survouduimme kaikki kerralla ovesta sisään. Lämmin sisäilma pyyhkäisi saman tien kasvojamme ja tuore kahvin tuoksu huuhteli koppuraiset sieraimemme, elonmerkit ja viehkeä puna alkoi nousta kaikkien kasvoille viimeistään siinä vaiheessa, kun Johtolan keittäjä loi meihin merkitsevän katseen ikään kuin hyväksyen olemassaolomme. Pian ammunnan johtajammekin tuli paikalle ja sulki meidät siipiensä suojaan. Ankea aamu katosi mielestämme ja isänmaalliset ajatukset kirkkaana mielessä loimme katseemme kohti ikkunasta paistavaa vaaleaa horisonttia, ikään kuin tehdäksemme kunniaa menneille kadettikursseille.

Kello löi puoltapäivää kun nousimme uutuuttaan hehkuvan vuokra-auton kyytiin ja suuntasimme ampumapaikalle tutustumaan TTV:n tehtäviimme ja alueeseen. Päällämme oli totutusti aivan liian vähän vaatetta, mutta hiljalleen viikon aikana ihon pinnalle kehittämämme kuona, ja häkäkerros suojeli arktiselta viimalta. Perillä alueella saimmekin heti mielekästä tekemistä, kun maastontiedustelun ohessa saimme tutustua aivan uudenlaiseen asejärjestelmään ja sen toimintoihin: 66 KES 88. Myös tuleva ammunnan valvoja oli paikalla ja huolimatta siitä, että meidät oli etukäteen peloteltu ja varoiteltu lukemattomia kertoja tämän kyseisen kapteenin rautaisesta tavasta johtaa, löysimme hänestä myös inhimillisiä piirteitä. Uuden oppimistakin tapahtui, vaikka kaiken sotimisesta jo tiesimmekin.

Maastosta lähtiessämme oli taistelumotivaatio jo huipussaan ja se näkyi taistelutoverini vastentahtoisessa tavassa nousta auton kyytiin; hän yritti pitkittää lähtöämme mahdollisimman pitkään, jotta saisi viettää vielä hetkisen märissä maihareissaan kylmässä ja harjoitella ylävalmiusasentoa, mutta kun saimme hänet revittyä irti petäjästä ja köytettyä Volkkarin takapenkille oli aika lähteä syömään ja ruokalassa kohtasimmekin sitten päivän ensimmäisen vastoinkäymisen: Ryhmämme kolisteli muonituskeskukseen varmana mahdistaan ja saman tien kynnyksellä naispuolinen varusmieskeittäjä komensi meidät pihalle puhdistamaan kengät lumesta. Tuo röyhkeyden ja julmuuden kyllästämä käsky sai egomme kutistumaan pieneksi palloksi vatsan pohjalle ja ylivaltaisuutemme ja voiman tunto katosi kuin nahkahansikas lumihankeen. Nöyränä söimme ravitsevan päivällisen katse tiukasti pöydässä ja suupielet niin alaviistossa, että näkkileipä piti sekoittaa veteen ja juoda pillillä.

Nyt oli mahat täynnä ja kello kävi jo alkuiltaa kun lähdimme vielä kerran käymään maaston puolella. Ajoimme vuokra-auton halkoliiterin kautta ja lastasimme takakonttiin kymmenisen kuutiota koivuhalkoa niin että takaiskarit pilkisti katosta. Perä maassa laahaten ajoimme päivystäjän kontin ohi ja kohtasimme näyn, joka oli kuin suoraan kauhuelokuvien kulisseista; ruotsalaisia korkea-arvoisia upseereita käveli sotilaskodin pihamaalla ja kohti päivystäjän kopin ovea ilmeisesti vieraillakseen ja tutustuakseen sen toimintaan ja henkilöstöön. Tuo kyseinen koppi kuitenkin oli epäjärjestyksen tyyssija ja mielessämme näimme, kuinka upseerit oven avatessaan löytäisivät päivystäjämme kolmiraidoissa sormi nenässä, jalat pöydällä lukemasta ylilautaa älypuhelimellaan kaiken sen saasteen seasta, ja havaitessaan nämä kyseiset upseerit, alkaisi epätoivoisesti peittelemään omaa epäpätevyyttään todennäköisesti hautaamalla päänsä kuivauskaappiin, jotta kyyneleet hänen poskillaan haihtuisivat.

Jätimme päivystäjästä huolehtimisen omaan arvoonsa ja toimitimme tulevan ammunnan valmistelut loppuun pimenevässä illassa. Takaisin leiriin palatessamme tutkailin taistelutovereideni ilmeitä ja näystä päätellen oli ajatukset siirtyneet taistelutoiminnasta jo sotkun munkkeihin. Nautinnollinen katse ja epämääräiseen irvistykseen vääntyneet hymyntapaiset paistoivat pakun takapenkiltä ja toistuvat äännähdykset kielivät päässä pyörivistä lukemattomista tunneista saunassa toistemme selkiä pesten. Vielä aivan loppumetreillä todistimme, kun joku spollentapainen yritti poistuttaa pahaa-aavistamattomia puolen vuoden autosotamiehiä liikenteen alle, mutta kuittasimme tämänkin naurulla, sillä loppujenlopuksi päivä oli ollut mitä mainioin.

　

Kadetti Siikaluoma PO

Viiden vuorokauden hyökkäys

Joukkomme jalkautui Vuosangan taistelukentälle 17TAM15 noin kello 0400. Sotilashenkinen telttamajoitus pystyyn ja rakentamaan taistelukuntoa sotilashenkisellä puuroaamiaisella sotilashenkisessä katosruokailussa. Päivällä tutustuminen tukeutumisalueen huoltopalveluihin.

18TAM15

Ohjelmassa koulutusta ajankohtaisista aiheista; liikkuminen suksin, sekä selviytyminen talviolosuhteissa. Mieleen jää erityisesti Keravalaisen ja Stadilais-Pariisilaisen soturin edesottamukset mäkiolosuhteissa lankut jalkoihin sidottuna, sekä kokeneen Jääkäriprikaatin kouluttajan opastus lumen hyväksikäyttämiseen sotatoimissa. Illalla huoltoa saunassa, sotilaskodissa, sekä sotilaan kodissa (teltta).

 

19TAM15

Taistelut alkavat räväkästi. Muodostettu Jääkäriryhmä Sierra 1 siirtyy sinkotien maastoon ja muodostaa sinkoryhmän. Rakkautta ja Panssarintorjuntaa sisältävä päivä jää monen mieleen. Erityisesti hyökkäyksen tavoitetta edeltävä köyhän miehen Mount Everest vetää jalat hapoille ja mielen pirteäksi. Vihollisen mekanisoitu kalusto kokee tappioita ja ryhmän soturit siirtyvät huoltamaan tukikohtaan. Jo ensimmäisenä päivänä ainakin ryhmän eteläisille sotureille realisoituu hiihtotaidon (tai sen puutteen) merkitys.

20TAM15

Säätiedotus lupaa viikon kylmintä päivää. Näin käykin, mittari painuu 30 naulaa pakkasen puolelle. Tiedossa on hiihtohenkinen päivä, lenkki toimialueelle, hiihtoammunta ja lenkki "kotiin". Erityisesti hiihtoammunta pimeällä saa allekirjoittaneen taisteluhuumorin hieman rakoilemaan, onhan se nyt kumma miten ei pystyssä pysy edes vahingossa. Haastavat, paikoitellen peräti karmeat olosuhteet selätetään ja vihollisen kolonna saa kyytiä. Paluumatkaa vauhdittaa 34 asteen pakkanen, se saa sotilaan liikkumaan kohtalaisella vauhdilla.

21TAM15

Harjoituksen pisin hiihtomatka ja perillä hiihtoammunta. Tässä kohtaa meinaa hiihtotaidottomalla päästä itku. Ammunta kuitenkin toimii hyvin. Valitettavasti paluumatkan Via Dolorosasta muistikuvat ovat liki pyyhkiytyneet, mutta muistan nähneeni unta lähinnä ladusta ja suksista.

22TAM15

Vihdoin rehellistä jalkaväkiaksiisia! Ja viikon lyhyin hiihtomatka. Reippaana ja raikkaana perille ja jääkäriryhmän hyökkäys puree vihollisen asemiin. Yksinkertainen jalkaväkimies nauttii, kun ei tarvitse hiihtää kolmea kilometriä ampuakseen 8 laukausta ja irtaantuakseen kolme kilometriä takaisin. Loistava meininki! Ryhmä pääsee huoltamaan ja toteaa pärjänneensä. Neljä vuorokautta hyökätty ja vielä jaksaa.

23TAM15

Viimeinen puristus. Toiseksi pisin hiihtomatka ja tiedusteluryhmän isku ei varsinaisesti kuulosta jalkaväkipojan hommilta, mutta ammunta osoittautuu erinomaiseksi. Ryhmälle löydetään johtajaksi tiedustelija jumalan armosta ja muukin ryhmä antaa kaikkensa viimeiseen vetoon. Se onnistuukin erinomaisesti. Viimeinen rykäisy tukeutumisalueelle suksin ja huoltamaan. Saunaan ja sodeen ehditään hyvin ja yöunet ovat pitkät. Kieltämättä tulee kyllä tarpeeseen itse kullekkin ja kaikille erikseen.

24TAM15

Ei käskettyjä taistelutehtäviä. Huoltopäivä, johon mahtuu sauna, pyykin vaihto ja matka luvalla sanoen eksoottiseen kyläkauppaan. Etelän vetelä sai hieraista silmiä kieltämättä toisenkin kerran kun saman katon alle oli survottu saluuna, Alepa ja rautakauppa. Pitkät yöunet ja valmistautuminen roolin vaihtoon soturista ammuntojen toimihenkilöksi.

25TAM15

Ammuntojen valmistelupäivä. Allekirjoittaneen toimihenkilöryhmä pääsee Maanantaina toimitsemaan samaa sinkotien ammuntaa, josta aloitimme taiston edellisenä maanantaina. Valmistelut suoritettiin ripeästi ja homma oli päivälliseen mennessä puikkareissa. Tuleva viikko näyttää, miten hyvin taistellut ryhmä menestyy kouluttajatehtävissä. Ainakaan itse en epäile onnistumista lainkaan.

Yhteenvetona viikko ampuvana osastona oli äärimmäisen raskas (varsinkin sille hiihtotaidottomalle, pakko opetella hiihtämään p*****e), mutta erittäin opettavainen ja antoisa. Tosiasia kuitenkin on, että viiden (no okei, neljän ja puolen) vuorokauden hyökkäys talviolosuhteissa on mille tahansa maailman sotajoukolle ponnistus. Tärkeintä oli sisäistää taistelukunnon ylläpitämisen merkitys. Tässä onnistuttiinkin pääsääntöisesti hyvin. Taistot ovat tauonneet, mutta vain hetkeksi. Huomenna mennään taas, uusilla osastoilla ja tehtävillä.

Mikäänhän ei voita reipashenkistä sotilaselämää. Paitsi vielä reipashenkisempi sotilaselämä.

Kad VNa

101. KADK

Kaadu oikealle, mars!

Sunnuntaina järjestettiin nuorimmalle kurssille hiihtokoulutusta. Osasto pääsi hiomaan suksilla liikkumista toimittuaan viikon tulitoiminnanvalvojan tehtävässä. Neljän tunnin hiihtoharjoitus sisälsi kaksi koulutusrastia. Opetettavat asiat olivat samat kuin viime viikon opetustapahtumassa. Rasti 1: hiihtomaa, hiihtohinaus, mäenlasku ja nousu, sekä pelit ja kisailut. Rastilla 2 pääpaino oli hiihtotekniikassa. Lisäksi etenemistä suksin harjoiteltiin umpihangessa, jossa harjoiteltiin myös kaatumisen jälkeistä toimintaa ja suksien kiinnittämistä. Koulutustapahtuman päätteeksi harjoiteltiin likkuvuutta ja lihashuoltoa sauvajumpan avulla.

Varsinkin umpihankihiihto ja etenkin lumeen jumiutuminen useiksi minuuteiksi kirvoitti kadetit kommentteihin kuten:
"Onko tässä nyt mitään järkeä harjoitella kaatumista"
" On mullakin ammatti" tai "..erinäisiä voimasanoja, jotka kuuluivat etäisenä lumen alta...."

Kouluttajat huomasivat merkittävää parannusta koulutettavien hiihtotaidossa ja suksien ja kehon hallinnassa verrattuna edellisen koulutuspäivän osastoon.

Myös osa henkilökunnasta on innostunut umpihankihiihdosta. Oheisessa videossa Lauttajärven parivaljakko näyttää esimerkkiä, kuinka sotilas voi kehittää taitoaan liikkua maastossa.

Katso video tästä.


Team Hietapakka & Kokko

Ihan pimeetä tutkimusta?

Meillä on meneillään neljäs vuosikurssi sotilastoiminnan tutkimuksessa. Vuosangan ääriolosuhteet eivät ole koskaan pettäneet. Aiempina vuosina olemme keskittyneet uneen ja lepoon. Nyt keskiössä on pimeys.

Pimeys on monelle länsimaisessa kaupungistuneessa yhteiskunnassa elävälle harvinaista. Se voi olla harvinaista herkkua valosaasteeseen kyllästyneelle. Toisaalta valaistussa ympäristössä toimiminen on niin totunnaistunut osa arkea, että vaikka pimeydessä voi mielellään pistäytyä, se on ensisijaisesti jotain, mikä täytyy eliminoida: katulampuilla, kattovaloilla, taskulampuilla, otsalampuilla, ledeillä, kännyköillä - tai edes tulella.

Pimeys on tärkeä ulottuvuus sotilastoiminnassa. Historian saatossa pimeys on estänyt taistelemisen: pimeässä taistelua on pidetty jopa epäsotilaallisena. Tänään pääsääntöisesti kaikki erikoisoperaatiot suoritetaan pimeässä hyväksikäyttäen valonvahvistimia, lämpötunnistimia ja infrapunatekniikkaa. Siinä missä turisti etsii aitoa kaamosta, nykyaikainen taistelija valaisee elektroniikalla aseensa edessä olevaa pimeyttä.

Taistelussa pimeys on myös kulttuurinen tekijä. Perinteisesti sissit ovat iskeneet pimeydestä mekanisoituja massa-asevoimia vastaan. Pimeyteen pitää myös totutella. Suomalaisilla on ollut toimintatapana vaihtaa yöllä pari vartiomiestä eri aikaan, jotta majoituksen hämystä astuva vartiomies tottuu näkemään etumaastossa olevat oikeat ruumiit, erottamaan puuston ja kivet lymyävistä vihollisista. Sanotaan, että metsän puut ja mättäät alkavat elää öisessä tuulessa ja sen ihmeellinen rauha saattaa olla tappavan vaarallista. Toisaalta yö ei merkitse pimeää: pakkanen, valkea hanki ja kirkas hanki avaa taistelutilan uudella tavalla. Nykyaikaisessa taistelussa kamppailua hallitaan myös sillä, että kykenee valaisemaan itselleen tilan ja sokeuttamaan vastustajan.

Tutkimusryhmämme keskeisenä kiinnostuksen kohteena ovat sotilaan pimeätaidot ääriolosuhteissa. Olemme kiinnostuneita muun muassa siitä, miten pimeässä osataan toimia ja missä mielessä tämä toiminta on erilaista ja erityistä. Miten sellaiset asiat kuin maasto, lumi ja kylmyys saavat pimeydessä erilaisen merkityksen? Millaista osaamista pimeäteknologian käyttö vaatii – silmien vai sormien? Miten ja mitä aisteja käyttäen pimeässä luetaan joukkojen sosiaalista koodistoa ja motivaation tasoa? Miten pimeässä viestitään? Pimeys liittyy pääsääntöisesti näköaistiin, mutta miten muut aistit toimivat pimeässä. Mikä on vaikkapa kuuntelemisen tai hajuaistin rooli – ja miten niitä voi harjaannuttaa? Miten opin, mitä mikin rasahdus tai napsahdus tarkoittaa?

Oma tärkeä kysymys on se, miten pimeä koetaan eri tilanteissa – onko se rauhoittavaa, turvallista, pelottavaa tai kenties vähän sankarillistakin. Samaten on tärkeä purkaa erilaisia pimeyksiä: mitä on pimeys syksyllä, talvella, maalla, merellä, ilmassa, sisätiloissa, luolassa, lumikammissa, tunnelissa tai sähkökatkon aikaan. Ja miten näissä erilaisissa pimeyden tiloissa toimiminen on erilaista.

Pimeydellä on pitkä kulttuurihistoria. Se, miten pimeydestä ajatellaan, tiivistyy monissa kulttuurimme tuotoksissa: kirjoissa, elokuvissa ja sananlaskuissa. "Valkeus nauraa pimeyden töille", on yksi esimerkki. Se kerrottiin meille tänä aamuna Johtolan pöydän ääressä. Kiitos siitä! Ja lämmin kiitos muutoinkin siitä, että tänä vuonna niin moni on tullut kyselemään meiltä, että mitäs te nyt oikein tutkitte. Se tuo kokemuksen siitä, että olemme vuosien varrella - kenties - hitsautuneet osaksi joukkoa!

Professori Anu Valtonen, tutkija Soili Paananen, professori Aki-Mauri Huhtinen

Kylmiä hetkiä

"Sukset helpottavat liikkumista, etenkin talvella" Näin sittemmin jo vanhentunut ohjesääntö aikanaan opasti suomalaisia sotilaita. Niinpä. Vuonna 2004 uusittu talvikoulutusopas jatkaa samaan hyväksi havaittuun malliin: "Merkittävin toimintaa rajoittava tekijä talviolosuhteissa on kylmyys." Ai jaa, talvellako kylmä? Kuhmossa?

Tätä kirjoitettaessa ulkolämpötila on kirpeät -25 celsiusastetta, ja tuoreimman ennusteen mukaan vastaavaa säätä on luvassa myös muina ampumapäivinä. Kylmää siis riittää.

Kylmällä säällä toimiessa on syytä muistaa muutama talvitoiminnan perusasia:

Wind chill. Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että tuuli lisää huomattavasti pakkasen vaikutusta ihmiskehoon. Esimerkiksi, jos tuulen nopeus on vain 4 m/s vastaa -10 celsiusasteen pakkanen -18 astetta ja -20 celsiusasteen pakkanen taas vastaa -30 astetta. Onneksi puolustusvoimien ampumakenttäalueilla ei juurikaan tuule…

Kerrospukeutuminen on tehokas tapa säädellä kehon lämpötilaa. Tärkeää on laittaa ihoa vasten kerros joka siirtää kosteuden iholta pois. Ei siis puolustusvoimien puuvillaista T-paitaa. Talvikoulutusopas on tässäkin suureksi avuksi: " Kehon lämpimänä pitämisen kannalta tärkeää on, että vaatetus on valittu sään ja työtehtävän mukaan."

Vähäinenkin liikkuminen vähentää kylmän haittavaikutuksia. Jos, "Lappalaisen sauna" ei ole tuttu, niin suosittelen tutustumaan.

Syöminen ja nesteen nauttiminen ovat kriittisiä kylmäkestävyyden kannalta. Leijona Cateringin valmistavat ruuat ovat onneksi kelvollisia. Vielä kun kerkeäisi joskus syömään…

Ajoneuvoja on syytä esilämmittää ennen käynnistystä. Samoin niitä on syytä käyttää 30 minuuttia 4-6 tunnin välein. Ei siis pitää käynnissä jatkuvasti Johtolan pihalla…

Kylmiä hetkiä ,

Ammunnan(kin) valvoja

Keep it positive!

Ylimääräisen aikamme ratoksi aloimme pohdiskelemaan ampumaharjoituksemme hyviä puolia ja niitähän löytyi runsaasti.

Sijainti: Olemme hyvin kaukana kaikesta, mikä tarkoittaa, että emme joudu alttiiksi suurkaupungin valoille ja melulle.

Ilmasto: Tänne tullessamme olimme kuulleet paljon hyvää Vuosangan raittiista ja virkistävästä talvisäästä. Viimeistään tänään saimme kokea, mistä nuo tarinat Vuosangan arktisuudesta ovat peräisin. Pakkasen noustessa jo lähelle 30 astetta juomavetemme pysyvät sopivan viileinä ja eväämme säilyvät huomattavasti paremmin. Aamulla vaatetusta miettiessään ei tarvitse juuri pohtia mitä ylleen pukisi – kaikki mitä repusta löytyy. Vanha sanonta " hiki laiskan syödessä ", ei täällä pidä paikkaansa, koska ruokalan ilmastointi toimii erinomaisesti.

Hiihtäminen: Kuitatessamme suksia huomasimme kadettien kasvoilta, kuinka jokainen oli odottanut jo syksystä saakka pääsevänsä hiihtämään. Onneksemme olemme saaneet huomata, että siirtymiset suksilla sujuu mainiosti, lähinnä kadettien hyvän hiihtotaidon vuoksi. Hiihtovauhti saattaa välillä kasvaa jopa kävelynopeudelle.

Fasiliteetit: Löytyy..

Majoitus: Pj-teltta tarjoaa asukkailleen vaatimattomat, mutta käytännölliset majoitustilat. Teltan lämmitysratkaisu on erittäin monipuolinen. Lämpötila vaihtelee railakkaasti nollan molemmin puolin, riippuen asukkaiden aktiivisuudesta. Mikäli teltassa lämpötila nousee yli +10 asteen, on kipinävahdin helppo laskea lämpötila takaisin lähelle nollaa, ettei sikeästi nukkuville kanssa-asukkaille tule hiki makuupusseissaan.

Pohdintamme lopuksi aloimme miettimään vuosangan huonoja puolia, mutta hetken mietittyämme emme keksineet ainuttakaan. Kaiken kaikkiaan Vuosanka on paikka, jossa kadetin on hyvä olla.

Kadetit Hakanen ja Foudila

Työryhmä J1

Harjoituksen toiseksi viimeinen maanantai on käynnissä. Huolella valmistellut ammunnat ovat alkaneet ja ensimmäiset laukaukset kaikuivat Vuosangan lumisessa maastossa aamupäivällä. Allekirjoittaneen aamuiset askareet alkoivat kuitenkin vähemmän vauhdikkaasti. Työryhmästämme pari rohkeaa taistelijaa uskalsivat kuitenkin hilpaista aamupalalle. Tämän jälkeen lämmin teltta ja makuupussi tuntuivat kuitenkin vastustamattomilta aina lounaaseen saakka. Ruokailun jälkeen täydensimme telttamme halkovaraston, joka viimeyönä oli huvennut hälyttävästi kiristyvistä pakkasista johtuen.

Puolenpäivän jälkeen vanhemman kurssin työryhmä tuli vihdoin noutamaan meidät, akateemisen 15 minuutin myöhästymisen jälkeen. Saimme kuljetuksen ampumapaikalle, missä kävimme tarkasti läpi koko ammunnan kulun, ammunnan johtajan johdolla. Parin tunnin kävelyn, seisomisen ja vuoroittaisen puhumisen jälkeen saimme kierroksen päätökseen, jonka jälkeen siirryimme Johtolan kohtalaisen lämpimiin tiloihin, missä kävimme seuraavan päivän toiminnan vielä kerran läpi. Toiminta-ajatus alkoi kirkastua jokaisen mielessä yhä selkeämmäksi.

Seuraavana ryhmällämme on tiedossa raivokasta teltanlämmitystä, aggressiivista munkin mussutusta sotkussa sekä miehekkäällä tavalla kiihkeää suomalaista saunomista. Adios!

101. KADK työryhmä J1

Kenttätutkijat saapuivat harjoitukseen

Kenttätutkijat kokoontuvat neljännen kerran Vuosankaan kadettien ampumaharjoitukseen. Olosuhteet ovat kuten kuuluukin: pakkasta, lunta, hetki auringonpaistetta ja riittävästi säkkipimeää. Vuosangassa toteutuu kenttätutkijan optimaaliset olosuhteet päästä lähelle niitä sosio-materiaalisia olosuhteita, joissa kaikista kyber- ja hyber -ulottuvuuksista huolimatta suomalaisen sotilasjohtajan tulee kuitenkin kyetä toimimaan. Itseään arvostava kenttätutkija ei voi jäädä näin ainutkertaisesta tutkimustilanteesta pois. Puolustusvoimien etu tutkimuksen osalta on juuri siinä, että se tarjoaa erinomaiset puitteet ihmislähtöiselle laajojen joukkojen tutkimukselle keskellä tutkittavien toimintaa. Kenttätutkimus kysyy myös tutkijalta omia henkilökohtaisia taitoja astua tutkittavien keskelle ja kykyä eläytyä sotilaiden ja kadettien toimintaan heidän olosuhteissaan. Samalla teoreettiset käsitteet ja ajatusmallit joutuvat todella lunastamaan käytännössä paikkansa erilaisten ilmiöiden merkityksellistäjinä. Kaikki kunnia kyselylomakkeille ja erilaisille tilastoille, mutta lähemmäksi tutkittavaa ihmistä ei pääse kuin itse tutkittavien keskellä.

Professori Anu Valtonen, tutkija Soili Paananen ja professori Aki-Mauri Huhtinen

Ensipuraisu ja tutustumista tuleviin tehtäviin

Ensimmäinen yö Vuosangassa sujui ilman suurempia ongelmia. Mitä nyt pieniä kosteus ongelmia teltanseinän kautta makuupussin ja makuualustan väliin valunut vesi herätti aamuyöstä. Olimme onnellisessa asemassa. Edellisenä iltana keskoset ilmoittivat meille, että sissi-ammunnan valmistelu alkaa kello yhdeksän. Saimme siis levättyä hyvin, ei niin hyvin nukutun bussissa vietetyn yön jälkeen.

Aamulla sotilaskodin edessä odottaessa tunnelma oli korkealla ja pohdimme miten ammuntojen valmistelut tulevat sujumaan. Keskoset saapuivat ja esittelimme itsemme heille. Saavuimme ampumapaikalla jossa kävimme läpi ammunnankulun ja yleisjärjestelyt. Keskoset olivat selvästi hyvin valmistautuneet ja käsitys ammuntojenkulusta alkoi selkiintyä. Pian olikin jo lounasaika ja suuntasimme takaisin majoitusalueelle. Iltapäivän ohjelma tulisi jatkumaan kello yhdeltä.

Maittavan ja ravintoarvot täyttävän lounaan jälkeen lähdimme takaisin ampuma-alueelle, jossa ohjelmassa oli ammunnan läpi käyminen hiihtämällä tuliasemille ja maalialueelle. Ehdimme kuitenkin tätä ennen viettää tovin nauttien sotilaskodin lämmöstä ja antimista. Ammuntapaikalle saavuttuamme lähdimme hiihtämään kohti ampumapaikkoja keskosten ja kantahenkilökunnan edustajien kanssa. Saimme samalla ensikosketuksen Puolustusvoimien virallisilla suksilla etenemiseen. Alku oli hieman kankeaa ja muutamat simput suorittivat näyttäviä ilmalentoja puuterihankeen. Pientä hilpeyttä herätti kun lähdimme ilman suksia marssimaan maalialueelle ja välillä upposimme vyötäröä myöten hankeen. Näiden kommelluksien jälkeen oli hyvin selkeä kuva siitä miten ammunnat tulevat etenemään. Kantahenkilökunnan edustajilta tuli hyviä huomioita, jotka edes auttoivat ammuntojen kulun ymmärtämistä. Lähdimme sivakoimaan kohti aloituspaikkaa missä vielä kerrattiin ammunnankulku. Iltapäivä alkoi olla paketissa. Tunnelma oli edelleen korkealla ja jokainen tiesi tehtävänsä maanantain ammuntaa koskien. Lähdimme takaisin kohti majoitusta ja siitä päivälliselle.

Päivä ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Illemmalla oli vielä luvassa keskosten kanssa ammuntojen läpi käyminen Johtolassa "lautapeli" muodossa. Olimme työryhmämme kanssa teltalla kun ryhmänjohtaja saapui toisen teltan kanssa paikalle. Luvassa oli toisen teltan pystyttäminen toisen teltan päälle. Ilmatieteenlaitos oli luvannut, että pakkanen tulisi kiristymään. Tuplateltta tulisi siis tarpeeseen. Kenellekään meidän työryhmästä ei ollut kokemusta miten tämä tuplateltta tulisi pystyttää. Pienen alku hämmingin jälkeen saimme nikkaroitua kulmakeppeihin jatkopalat joiden avulla saimme telttakankaiden väliin eristävän ilmapatjan. Aivan ongelmitta tämä ei kuitenkaan sujunut, mutta saimme kuitenkin tehtävän kunnialla suoritettua. Tässä vaiheessa alkoi olla jo kiire kohti Johtolaa ja viimeistä ohjeistusta koskien seuraavan päivän ammuntoja. Saavuimme kuitenkin Johtolalle ja aikaakin jäi vielä. Astuimme sisälle Johtolaan ja istuimme keskosten kanssa lautapelin ääreen. Kävimme ammunnan läpi ja esitimme mieltämme askartavat kysymykset. Saimme vielä kyydin keskosilta takaisin majoitukseen ja alkoi henkilökohtainen huolto. Osa suuntasi suksensa sotilaskodille ja osa meistä lähti kohti lämpimänä odottavan saunan lempeisiin löylyihin.

Maanantaina luvassa siis toiminen sissiammunnan tulitoiminnanvalvojina. Allekirjoittanut sai taisteluvälinevastaavan tehtävät, jotka sopivat hyvin kaltaiselleni järjestelmälliselle kaverille. Keskosilta saatujen erinomaisten ohjeistusten ja kantahenkilökunnan lisäysten avulla tulevat ammunnat varmasti etenevät turvallisesti ja saamme ammunnat hoidettua sujuvasti loppuun asti.

Vielä tänään ennen makuupussiin siirtymistä kertaamme työryhmän kesken huomisen ammunnankulun, jonka jälkeen voimmekin hyvillä mielin siirtyä höyhensaarille telttakamiinan lämpöön ja nukahtaa myrskylyhdyn pehmeään hehkuun.

-Kadetti Raitio, 101KADK

Kadetit hiihtokoulutuksessa

Sunnuntaina järjestettiin nuorimmalle kadettikurssille hiihtokoulutusta. Jokaiselle ryhmälle pidettiin noin neljän tunnin hiihtoharjoitus. Opetus toteutettiin uudistuneen liikuntakoulutuksen käsikirjan mukaisesti. 

Toisessa koulutuspaikassa opeteltiin liikunnanohjaaja Hietapakan johdolla hiihtotekniikkaa, suksien hallintaa sekä lihashuoltoa. Kapteeni Kokon johdolla harjoiteltiin hiihtomaassa laskutekniikoita, mäennousua, hiihtohinausta ja erilaisia pelejä suksien päällä. Molempien osuuksien jälkeen käytiin tutustumassa ampumapaikoille johtavaan runko-uraan ja testattiin opittuja taitoja käytännössä.

Pääpaino harjoituksissa oli suksien kanssa liikkumisen harjoittelu. Tasapaino ja suksien hallinta ovat tärkeässä asemassa jo huomenna maanantaina, kun kadetit hiihtävät ampumapaikoille taisteluvarustuksessa. Joillakin kadeteilla hiihtomatka kauimmaiselle ampumapaikalle saattaa kestää jopa 1,5 h, jonka lisäksi liikutaan koko päivä taisteluammuntojen yhteydessä joko suksilla tai ilman. Hyvästä fyysisestä kunnosta, suksien hallinnasta ja taloudellisesta hiihtotekniikasta on todellakin hyötyä.

Kadettien hiihtotaito ja ennen kaikkea positiivinen asenne sai tänään kiitosta kouluttajilta. Viime vuoteen verrattuna suksien hallinta ja liikkuminen suksin oli parantunut.

Totta se on, edelleen joka vuosi löytyy kadetteja, joille sotilassukset ovat uusi tuttavuus. Mutta kyllä se kadettikin oppii laskemaan mäen kaatumatta.

Team Hietapakka & Kokko

Toisin silmin

Jälkiviisautta sanotaan viisauden lajeista jaloimmaksi. Tämä blogipäivitys sisältänee siis runsaasti viisautta tämän vuoden ampumaharjoituksesta, sillä se on kirjoitettu jälkikäteen. Tai lähes jälkikäteen, sillä teksti on syntynyt junamatkalla Kajaanista Helsinkiin. Aivan täydelliseksi viisaus ei vielä ole siis jalostunut. Muutoinkin on melko vapauttavaa kirjoittaa osuuttaan blogiin vasta kotimatkalla. Henkilökunnan majoituksen kritiikki ei ole heti vastassa. Kadeteista puhumattakaan. "Päätit sitten kirjoittaa" kommenttien terävyys ehtii parin tulevan harjoitusviikon aikana hieman tylsyä.

Niin, viikko riitti tällä kertaa eettisen toimintakyvyn opettajalle. Siinä oli kuitenkin ihan riittävästi aikaa katsella harjoitusta "toisin silmin". Aiemmat vuodet ovat opettaneet, että juuri valmisteleva viikko on tämän toimialan paras läsnäoloviikko harjoituksessa. Kun varsinaiset ammunnat alkavat, ei sotilaspapista juuri ole iloa. Siellähän seisoskelisit kypärä päässä ja kuulonsuojaimet korvilla katselemassa kun toiset harjoittelevat. Pääasiallinen tehtävä olisi pysyä pois tieltä ja myhäillä ymmärtäväisesti kun ammunnanjohtaja kertoo ammunnan toteutuksesta ja sen ideasta. Muuhun ei kompetenssi riitä. Kokeiltu on.

Mitä sitten jäi viikosta mukaan kotiin ja virkapaikalle viemiseksi, paitsi kasa hikisiä vaatteita? No, harjoituksella on virallinen agenda ja oppimistavoitteet jotka toteutetaan kyllä hyvinkin määrätietoisesti ja opettajien - sekä varmasti opiskelijoidenkin – taholta aikaa, vaivaa ja työtä säästelemättä. Mutta kun katselee vähän toisin silmin, huomaa mitä kaikkea epävirallista virallinen pitää sisällään. Millaisia ääneen lausumattomia arvoja, käsityksiä oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta siinä on mukana. Yhteisöllä on oma moraalinsa ja sitä kautta myös eettinen kontekstinsa. Ja se on nähtävä ja ymmärrettävä, jotta jollain tasolla ymmärtäisi miten etiikkaa ja eettistä toimintakykyä sotilaille ehkä kannattaa opettaa. Tai sitten ei kannata.

Asiaa pitää katsoa toisin silmin. Eettisen hurmahengen kannattaa nähdä asia sotilaan silmin ja sotilaalle voi välillä tarjota eetikon laseja nenälle. Tällaisille opettajan oppimiskokemuksille Vuosangan harjoitus on mitä parhain paikka. Noita oppimiskokemuksia kertyi taas runsain mitoin mukaan viemiseksi.

Otetaan nyt vaikka käsite "ampumakäskyn laatiminen". Virallisesti se tapahtuu yhteistyössä ampumatyöryhmän kesken, ammunnanvalvojien valvoessa, tukiessa ja ohjatessa. Kyllä, mutta tuo valvonta, tuki ja ohjaus saattaa joskus olla tyyliltään hieman erilaista kuin mihin opiskelija "missä tahansa muussa tavallisessa yliopistossa" on tottunut. Sanoisinko, että tyyli on joskus suorahko, äänekäs ja kyseenalaistavakin. Ja niin sen pitää kaikkien mielestä ollakin - kyse on turvallisuudesta. Toisaalta sitten samat valvojat antavat opiskelijoille vastuuta ja vapautta tehdä samat virheet kuin kaikki muut kadettikurssit heitä ennen. Jo tällainen "toisilla silmillä" katsojakin huomaa aiempien harjoitusten kokemuksella, että joku asia nyt vaan tulee tuolla tavalla menemään pieleen, mutta sen annetaan mennä. Asiat on hyvä opetella joskus kantapään kautta - ja kaikki hyväksyvät sen. Olkoonkin että pikku kolhut autoissa, hetkeksi kadonneet viestivälineet ym. ym. nostavat vastuullisten verenpainetta toviksi. Lopulta kyse on kuitenkin oppimistapahtumasta -ja tietyt asiat opit vain tekemällä, kokeilemalla ja omaksumalla. Jotkut asiat sitten ovat ainoastaan oikein tai väärin- aika monesta voidaan keskustella.

Kun seuraa henkilökunnan ja kadettien keskinäistä kommunikaatiota, sanallista ja sanatonta, oppii pikku hiljaa ymmärtämään sitä moraalia joka joukossa vallitsee. Sen jälkeen voi sitten yrittää ujuttaa mukaan jotain ajatuksia eettisyydestä ja moraalisuudesta. Niitä voi heitellä sopivissa tilanteissa kuin kokeeksi ja katsoa sitten millaisen vastaanoton ne saavat. Tämä ei onnistu, jos on koko ajan itse äänessä. Sekin on kantapään kautta opeteltua. Parempi on useimmiten kuunnella kuin puhua, parempi nähdä kuin näkyä. Viimeksi mainitussa auttaa merkittävästi sukset ja lumipuku - siitä se kasa hikisiä vaatteita - sillä niiden avulla pääsee ajoittain huomaamatta hyvinkin lähelle kadettien sielunmaisemaa. Tämän huomasi varmaankin esimerkiksi se kadetti joka kuvitteli kertovansa kurssiveljelleen näkemystään ammunnan suunnittelusta ja maalien asettelusta. Kuuntelija oli tosiasiassa kyllä sitten ihan joku muu…Kadetin näkemys tuli kyllä selväksi - ja opin samalla pari uutta sanaakin.

Ei kahdeksaa päivää kuitenkaan voi vain tarkkailla. Ei ainakaan allekirjoittaneen taidoilla. Paikalla on iso joukko tuttuja työkavereita ja opiskelijoita, joiden kanssa juttelemiseen harjoitus antaa hyvät mahdollisuudet. Asialistalla on paljon sellaista mikä arjen keskellä jää sivuun - muutamia keskusteluja voisi varmasti kutsua sielunhoidollisiksikin. Molemmin puolin. Ja onhan kotiin viemisenä myös yksi suoritus vuotuisista kuntosuorituksista. Kiitos FYKA-ryhmälle myös henkilökunnalle tarjotusta mahdollisuudesta suorittaa hiihtomarssi. Haasteita oli - niistä selvittiin.

Eettisen opetuksen haasteista selviämisestä en sitten tiedä. Teoria pitäisi harjoituksessa elää todeksi. Ja niin koko ajan tapahtuu. Ei opettajan hienojen opetusten vuoksi vaan siksi, että harjoitukseen kokoontunut porukka on ymmärtänyt eettisyyden merkityksen. Leikkiä voi laskea, suuta voi soittaa, kepposia voi tehdä - mutta kun ollaan tosissaan, ollaan tosissaan. Ja tosissaan oleminen ei aina ole niin vakavaa vaan se ilmenee siinä, kun kaverilta kysytään tarvitseeko tämä apua, pärjääkö hän, ehtiikö, tuodaanko sotkusta jotain, kävikö pahasti, mitä kotiin kuuluu. Joskus se on vakavaakin - harvoin olen niin totisia ja keskittyneitä katseita nähnyt kuin kenttäehtoollisella ehtoollista vastaanottaneiden. Oli kuin olisi katsonut toisiin silmiin.

Sotilaspastori Janne Aalto

Kaikkihan on itse asiassa ihan hyvin!

Jo vuosi sitten täällä Vuosangan ampuma-alueella ulkohuussissa istuessani ja seinään paksulla tussilla kirjoitettua tekstiä lukiessani mietin, etteivät kaksi viikkoa metsässä voi olla ylitsepääsemättömiä. Seinään kirjoitetussa tekstissä käskettiin "hajoamaan pakkasiin" jonka lisäksi kirjoittaja kertoi "lähtevänsä himaan ylihuomenna". No, siinä vaiheessa itselläni taisi olla kahden viikon harjoituksen toinen päivä menossa.

Nyt vuotta myöhemmin maisemat täällä Vuosangassa näyttävät täysin samalta, ulkohuussit seisovat samoilla paikoilla ja sotilaskodin täditkin taitavat olla samoja kuin vuosi sitten. Niin, täältähän löytyy päivittäin klo 23:een palvelevan sotilaskodin lisäksi paljon muitakin virikkeitä, jotka mahdollistavat nuorten miesten ja naisten selviytymisen näissä vaativissa olosuhteissa (kirjoitushetkellä lämpömittari näyttää ulkona olevan 5 astetta pakkasta…).

Tänä vuonna me 2. vuosikurssin kadetit nukumme ensimmäisestä vuodesta poiketen lämpimissä mökeissä. Mökeissä, joista löytyy mikron, vedenkeittimen, jääkaapin ja taulu-TV:n lisäksi myös sisä-WC. Niin, harva varmasti kutsuu vessaa virikkeeksi, mutta kaikki nämä listaamani pienet asiat muodostavat kokonaisuuden, joka saa kaupunkineistuneimmankin kadetin selviytymään lumisen korven ympäröimänä.

Ja kun oikein tarkkaan miettii, ei oleskelu täällä poikkea normaalista koulunkäynnistä paljoa, ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Vaikka metro- ja raitiovaunuliikenne jäikin 635 kilometrin päähän, ei täällä ainakaan joudu opettelemaan selviytymään luonnon armoilla. Toki mikäli olet 1. vuosikurssin kadetti ja luet tätä tekstiä kännykän huurteiselta näytöltä puolijoukkueteltassa, kehotan sinua pitämään kamiinan tasaisen punaisena, jottei vilu yllätä.

Vaikka tulevalle viikolle onkin luvattu reilut 20 astetta pakkasta, ei tällä hetkellä oikeastaan mikään tuota stressiä. Meille kadeteille tarjotaan täällä Vuosangassa täydet edellytykset hienoon ja onnistuneeseen harjoitukseen, joten loppujen lopuksi kaikki on itsestä kiinni. Santahaminassa ehtii joka tapauksessa kuluttamaan auditorion penkkejä aina kesään asti, eli vaihtelu virkistää, kuten on tapana sanoa.

P.s. Kirjoitin ja lähetin tämän blogitekstin eteenpäin tuvassa läppärilläni langattomalla verkolla, samalla sängylläni maaten ja musiikkia kuunnellen. Nyt minua askarruttaa oikeastaan vain se, milloin kadettitoverini tulee moottorikelkalla sotilaskodista ja tuo minulle tilaamani minttusuklaalevyn.

Nimim. "Viestikuha"

Elämää ammunnan valvojan silmin

Kadettien ampumaharjoitukseen Vuosangan ampuma-alueella osallistuu palkattua henkilökuntaa eri joukko-osastoista, kadetteja kahdelta eri vuosikurssilta sekä varusmiespalvelustaan ja vapaaehtoista asepalvelustaan suorittavia asevelvollisia. Ilman tätä kattavaa joukkoa ei harjoituksen toteuttaminen olisi mahdollista.

Palkatun henkilökunnan osalta tehtävät ovat moninaiset, mutta yksi keskeisimmistä tehtävistä liittyy kadettien suunnittelemien ja johtamien taisteluammuntojen valvomiseen. Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen johtamaan opintojaksoon: "Taisteluammunta oppimisympäristönä" kuuluu nuorimman kurssin (101 Kadk / 84 Mek) osalta tulitoiminnan valvojan oikeuksien saaminen ja toisen vuosikurssin (100 Kadk / 83 Mek) kadettien suorittamat näytöt ryhmän taisteluammunnan johtajana toimimisesta. Kyseiset oikeudet ovat yhdet tärkeimmistä, ajatellen tulevaa upseerin työtä asevelvollisten kouluttajana.

Harjoitus jakautuu kahteen selkeästi erilaiseen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa taisteluammunnat suunnitellaan toteutettavaksi siten, ettei palvelusturvallisuus ammuntojen missään vaiheessa olisi uhattuna. Tässä ammuntojen valmisteluvaiheessa ammuntojen taistelutekninen rakenne ja tilanteenmukaisuus suunnitellaan niin todentuntuiseksi kuin mahdollista, palvelusturvallisuus huomioiden. Ampumatasojen- ja suuntien määrittäminen maastossa, vaara-alueiden piirtäminen, ampumapaikan yleisjärjestelyiden rakentaminen ja materiaalitilaukset ovat osa valmisteluita, vain muutamia mainitakseni.

Konkreettisimpana tuotoksena tästä valmisteluvaiheesta on ampumakäsky. Käskyn laatiminen on monen eri asian summa, jossa kadettien tukena ja ohjaajana toimii kokenut upseeri, ammunnan valvoja.Seuraavaksi kaksi ammunnan valvojana toimivaa upseeria avaa hieman tyypillistä valmisteluvaiheen työpäiväänsä.

Rakas päiväkirjani:

06.50 Herätyskello soi ja herättää. Pikaisten aamutoimien jälkeen tarkastamme ulkona vallitsevan sään, jotta osaamme pakata repun oikeilla varusteilla. Ensimmäisen viikon aikana lämpötila on vaihdellut -17 ja +1 välillä

07.10 Puhdistamme ajoneuvon yöllä sataneesta lumesta. Matkalla Johtolaan palautamme mieliin edellisiltana työryhmälle annetut vaatimukset ja aikamääreet valmisteluiden osalta

07.20 Aamupala Johtolassa. Puuro on parasta… Tämän jälkeen juomme riittävän määrän kahvia unien ja konsultoimme tarvittaessa kokeneempia ammunnan valvojia

08.00 Työryhmä on saapunut Johtolaan vastaanottamaan rakentavassa hengessä annettavan palautteen tehdystä ja tekemättömästä työstä. Selvitämme työryhmän suunnitelmat valmistelupäivän osalta. Tänään on vuorossa maalitoiminnan rakentamista ampumapaikalla ja ampumakäskyn viimeistelyä. Osa työryhmästä jää sisätiloihin pähkäilemään ampumakäskyn kanssa, suurimman osan siirtyessä ampumapaikalle maastotöihin

09.00 Juomme lisää kahvia ja suunnittelemme oman toimintamme päivän osalta. Päätämme käyttää aamupäivän työryhmän kanssa ampumapaikalla, jotta voimme tarvittaessa tukea kadetteja maalien sijoittamisessa ja tarkistaa vielä kerran tuliasemien koordinaatit sekä ampumasuunnat. Iltapäivän päätämme käyttää ampumakäskyn ja vaara-aluepiirroksien tarkistamiseen

09.15 Suuntaamme ampumapaikalle.

09.30 Ampumapaikalta löydämme työryhmän, joka ainakin näyttää siltä, että aamulla meille esitetyn toimintasuunnitelman mukaisia toimenpiteitä ollaan toteuttamassa. Kaikki maalilaitteet ovat löytäneet paikkansa maastossa, ja taukoteltta on saatu pystytettyä. Sähkövoimakoneen toimintaakin ollaan kokeilemassa. Työtä tehdään hyvässä hengessä ja kadettiveljeä tukien. Tarkastamme tuliasemien koordinaatit ja ampumasuunnat. Toteamme niiden olevan suunnitelmien mukaiset. Jututamme kadetteja ja pyrimme ohjaamaan sekä tukemaan heitä kannustavassa hengessä

11.00 Nautimme lounaan Johtolassa. Juomme jälleen riittävästi kahvia ja keskustelemme muiden ammunnan valvojien kanssa ammunnan valmistelujen vaiheesta

12.00 Osallistumme koulutuspuhutteluun, jossa on syytä olla ajoissa paikalla

13.00 Ampumakäskyä työstämään jäänyt osa ryhmää esittelee aamun palautteen perusteella korjatun ampumakäskyn. Otamme sen vastaan ja sovimme vielä päivällisen yhteyteen tapaamisen, jossa palautamme kyseisen käskyn jälleen kerran kommenteilla varustettuna. Samalla välitämme kadeteille koulutuspuhuttelussa esille tulleita asioita

14.00 Tarkastamme viimeisimmän version ampumakäskystä ja teemme siihen merkintöjä tarvittaessa. Tarvetta ilmenee

16.00 Päätämme urheilla. Teemme nopean ja reippaan kuntopiirin, sekä käymme lenkillä. Omasta toimintakyvystä on syytä pitää huolta, sillä ammunnan valvojan osalta harjoitus kestää kolme viikkoa. Lenkin aikana ihailemme pimenevää talvi-iltaa ja muistelemme omia kadettiaikoja

17.30 Saavumme Johtolaan päivälliselle. Päivällisen jälkeen tapaamme koko työryhmän. Selvitämme mitä päivän aikana on saatu aikaiseksi, ja annamme palautteen ampumakäskystä. Siinä on vielä pari pientä seikkaa, joihin on syytä kiinnittää huomiota. Ylihuomenna alkavat ammunnat. Sitä ennen kadettien on saatava käsky kuntoon ja muistettava tilata ammuntaan tarvittava materiaali. Keskustelemme tarvittavista toimenpiteistä tilauksiin liittyen. Haluamme käskyn valmiiksi iltaan 20.30 mennessä

19.00 Tarkistamme vielä varmuuden vuoksi kaksi kadettien tekemää vaara-aluepiirrosta, näissä asioissa on syytä olla tarkkana

20.30 Tapaamme työryhmän ja vastaanotamme korjatun ja valmiin (toivottavasti) version ampumakäskystä. Kyselemme, mitä työryhmä aikoo huomenna tehdä. Suunnitelmat kuulostavat hyviltä. Vaikka valmisteluihin on käytössä paljon aikaa, on sen käyttö silti suunniteltava hyvin. Myös ammunnan valmistelut ovat tärkeä osa opetusta ja etenkin tärkeä osa itse kovilla ampumatarvikkeilla toteutettavaa taisteluammuntaa

21.30 Tarkastamme vielä kadettien ampumakäskyn, enää siitä ei löydy mitään huomautettavaa. Huomenna se voidaan allekirjoittaa, jonka jälkeen vuorossa on itse taisteluammunnan toteuttaminen.

22.15 Puhelinsoitto kotiin ja nukkumaan.

Ammunnan valvojat

Suunnitelmat testissä

Tänään Vuosangassa kajahtivat kaikilla ampumapaikoilla harjoituksen ensimmäiset kadettien ampumat laukaukset. 100. kadettikurssin kadetit toteuttivat kuluneen viikon aikana suunnittelemansa ja valmistelemansa taisteluammunnan kaikkine vaiheineen. Ammunnan johtajina, muina toimihenkilöinä ja ampuvana joukkona toimivat saman työryhmän kadetit.

Päivän aikana, sankassa lumipyryssä ja navakassa tuulessa, ammuntoja johtaville kadeteille selvisi varmasti, kuinka paljon valmisteluja, valvontaa, johtamista, vastuuta, tulta ja liikettä on tehtävänä yhden ampumapäivän aikana. Taisteluammunta on kokonaisuutena huomattavasti enemmän kuin kovapanosvaiheen aloittamisen ja päättämisen välillä tapahtuva toiminta. Työryhmien onnistuminen tai puutteet niin valmisteluissa ampumakentällä, kuin suunnittelussa sisätiloissa tulivat auttamattomasti esille ammunnan valvojien tarkan ohjauksen alla.

Ammuntojen johtamisessa ja muissa tehtävissä nähtiin ja koettiin erilaisia ja eritasoisia suorituksia. Tehokkuus ja sujuvuus eivät silti olleet tänään tärkeimpiä tavoitteita. Suunnitelmien ja valmistelujen epäkohdat ja ongelmat oli saatava esille ennen kuin urakka ammuntojen johtamisessa todella alkaa. Ensi viikolla ei ole aikaa ihmettelyyn ja perusasioiden kertaamiseen. Haasteita ei saa muodostua sen vuoksi, että jotain asiaa ei ole osattu edes ajatella.

Ensimmäisen ns. "työryhmä" -ammunnan päämääränä oli testata käytännössä suunnitelmien pätevyyttä, valmistelujen vaihetta ja ammunnan johtamistoimintaa sekä saada niistä havaintoja toiminnan kehittämiseksi. Maanantaista alkaen ampuvina joukkona toimivat nuoremman kurssin kadetit tai varusmiehet. Harjoituksen tahti ja vaatimustaso nousevat huomattavasti. Oman työryhmän toteuttaman taisteluammunnan kokemusten turvin pitäisi ammunnan johtamisen olla astetta helpompaa, kun tänään havaitut haasteet on selvitetty ja suorituksiin on saatu lisää varmuutta.

 
Suunnitelmia ja valmisteluja on nyt kolme yötä ja kaksi päivää aikaa hioa siten, että toiminnan tehokkuuden ja sujuvuuden lisääminen sekä ammunnan jatkuva kehittäminen, palvelusturvallisuudesta tinkimättä, voidaan ottaa ensisijaisiksi tavoitteiksi jokaisena ampumapäivänä.

Kurssin johtaja

Lääkintähuolto ampumaharjoituksessa

Toimin harjoituksessa kenttäsairaanhoitajana 11-17.1 ja vastaan lääkintähuollosta päivittäisten vastaanottojen sekä ammuntojen varotehtävien osalta. Tukipyynnön mukaista henkilömitoitusta ei ensimmäiselle viikolle saatu irrotettua, joten olen poikkeuksellisesti ilman työparia harjoituksessa, jossa ammutaan taisteluammuntoja. Varomääräykset kuitenkin toteutuvat tälläkin kokoonpanolla. Luovutan tehtäväni eteenpäin 17.1, kun lääkintähuoltoupseeri sekä kenttäsairaanhoitaja tulevat jatkamaan harjoituksen loppuun saakka.

Olen ollut harjoituksessa sunnuntaista asti ja olen jo huomannut muutakin poikkeuksellista kuin lääkinnän henkilöresurssit. Kaikki tapaamani ihmiset, olivatpa he henkilökuntaa tai kadetteja, ovat hämmentävän ystävällisiä ja energisiä. Ilmapiiri on keskusteleva ja huomaankin istuvani pari kertaa päivässä palavereissa, joissa yhdessä pohditaan, miten asioita olisi hyvä hoitaa.

Terveystilanne harjoituksessa on näin alkuvaiheessa hyvä. Kadettien kovan motivaation huomaa myös leirisairaalan vastaanotoilla. Käyntejä on ollut vähänlaisesti, mutta toivoa sopii, että leirisairaalan palveluja käytetään kun niille tarvetta on. Sairaana fyysiseen palvelukseen osallistumisesta ei ainakaan mitään hyvää seuraa.

Leirisairaalassa päivystävät myös lääkintäaliupseeri sekä lääkintämiehet, joita käytetään tulevissa ammunnoissa ensiapuhenkilöinä. Lisäksi he avustavat vastaanoton järjestelyissä ja toimivat muutenkin apukäsinä päivittäisissä toiminnoissa. Viedään ammunnat yhdessä turvallisesti läpi.

Ksh Tanja Ålander

Lääkintämiesten tukiryhmä kokemukset lyhyesti

Olemme päivittäin kerranneet lääkintämiesten koulutuksiin liittyviä harjoituksia, kuten esimerkiksi: kanylointi, erilaisia sidoksia, CRP laitteen-, tyhjiöpatjan- ja vetoalustan käyttöä. Kuten Ksh Ålander kirjoitti, olemme auttaneet aamuvastaanotossa kirjurina, mitannut kuumeen, tarkistettu veren tulehdus arvot, laitettu punkat niille, jotka ovat jääneet yöksi leirisairaalaan ja muutenkin pidetty leirisairaalaa hyvässä sekä siistissä kunnossa.

Komennustehtävä lähti hyvin mielin käyntiin, vaikka onkin melkein 2 viikon leiri. On mukavaa olla leirisairaalalla ja tehdä erilaisia "oman linjan" hommia. Varsinaiset ammunnat eivät ole vielä alkaneet, joten emme ole vielä päässeet toimimaan varomiehinä. Toivomme kuitenkin että ammunnat sujuisivat mukavasti sekä ongelmitta.

Lääkintämies Aapo Suvanto

Lyhyesti turvallisuustoiminnasta

 
Kadettien Vuosangan ampumaharjoituksen turvallisuustoiminta vaatii usean eri alan osaamista. Harjoituksen turvallisuustoiminnasta kokonaisuudessa vastaavat harjoituksen varoupseerit apunaan useiden eri osa-alueiden ammattilaisia. Varoupseereiden päätehtävänä on johtaa ampuma-alueen varotoimintaa. Tähän liittyy mm. alueen vartioinnin ja eristämisen toteutus, ilmatilan varaaminen ja varopuhutteluiden pitäminen.

Pelastustoiminnan johtaja vastaa harjoituksen omatoimisen varautumisen pelastustoiminnasta. Pelastustoiminnan johtajan avuksi on harjoitukseen nimetty harjoituksen riskiarvion mukainen pelastusryhmä. Harjoituksen pelastusryhmän tehtäviin kuuluvat muun muassa onnettomuuksia ja tulipaloja ennaltaehkäisevät valvontatarkastukset, opastus-, pelastus- ja sammutustehtävät sekä harjoituksen turvallisuustoiminnan kehittäminen.

Ampumaharjoituksen palontorjuntaupseeri suunnittelee, toteuttaa ja tiedottaa harjoituksen palontorjunnasta sekä vastaa leirijoukkojen palontorjuntakoulutuksesta.

Lääkinnällisen pelastustoiminnan johtaja vastaa lääkintähuollon varomääräysten mukaisesta toteuttamisesta, materiaalisesta valmiudesta, lääkinnällisen varohenkilöstön osaamisesta ja lääkinnällisen pelastustoiminnan suunnitelman laatimisesta.

Lääkinnällinen varohenkilö vastaa siitä, että ammuntojen lääkintähuolto toteutetaan varomääräysten mukaan.

Liikenneturvallisuusupseeri valvoo harjoituksessa puolustusvoimien liikenneturvallisuusohjeen noudattamista ja liikennekäyttäytymistä sekä laatii harjoituksen liikenneturvallisuusohjeen.

Edellä esitellyt toimijat vastaavat yhdessä turvallisesta harjoituksesta.

Varoupseereiden puolesta JJK

Susirajalta kajahtaa!

Seison umpihangessa Vuosangassa, Sinkotien ampumapaikan tavoitteen tasalla käsisuuntakehä silmäni eteen nostettuna miettien elämääni pari päivää taaksepäin. Vasta lauantaina seisoin matkan varrella sijainneen Prisman urheiluosastolla, jonne olin eksynyt autolaturia etsiessäni ja tuijotin hyllyssä olevia lumikenkiä miettien mahdollisen sijoituksen kannattavuutta. Happyhill pamahti paikalle ja kyseli mietteitäni. Totesin tarvitsevani vain autolaturin ja jätin lumikengät sikseen. Nyt sapettaa, sillä lumi ei kanna eikä Sinkotien maastonmuodot parhaiten tue suksilla sutimista. Jos sitä sitten seuraavassa elämässä. Ammunnan valvoja, joka varmistaa mittaukseni paikkansapitäviksi toteaa, että tämä on hyvä ja tarvon lumessa eteenpäin ravistellakseni lumet läheisestä männynnäreestä merkkauksen helpottamiseksi. Muutaman metrin jälkeen valahdan kainaloitani myöten ryteikön keskelle ja ärräpäät lentää. 80€ heräteostos ei tunnu enää niinkään huonolta idealta mutta juna on jo mennyt. 

Nyt istun Alatalon A-rapussa ja suollan syntyjä syviä tähän blogiin. Ehkä käskettynä, mutta kuitenkin. Ikkunasta näkyy Ylätuvan ikkunoista paistava valo. Muuta täällä ei tähän aikaan juurikaan näy, silloin kun valoa on painetaan niska limassa ampumapaikoilla, jotta ammunnat saadaan jiiriin perjantaita varten jolloin ne on tarkoitus koeponnistaa ennen simppujen saapumista. Kun aurinko laskee kaivetaan piirtovälineet ja läppärit esiin ja aloitetaan ampumakäskyn muodollisten osien työstäminen niillä perusteilla mitä itse ollaan hankittu tai mitä ammuntojen valvojilta sataa alaspäin sitä mukaa kun virheitä vanhoista vedoksista löytyy. Ja niitä löytyy. Muonakadettikin oli melkeinpä valmis ammuttamaan sinkojen sekä konekiväärien tulta viereisen ampumapaikan tavoitteeseen siihen asti, että eräs kapteeniluutnantti ohimennen huomasi jäävän itse myös kyseisten kimmareiden tielle. Vähän isompia ja pienempiä virheitä siellä täällä, mutta siksipä täällä ollaan että opittaisiin. Tylyähän se olisi tulla laitetuksi kylmäksi mittausvirheen tai informaatiokatkoksen takia.

Miksu astuu Alatalon ovista sisään ja ilmoittaa, että ammuntamme 1. tasan sinkoaseiden vaara-alueet olivat menneet läpi. Se sanoo siihen samaan, että sotkussa ei ole kinuskimunkkeja ja vieressäni istuva kadettikersantti repeää liitoksistaan. Pistän musiikin kovemmalle ja vedän kuulokkeet päähäni välttyäkseni kaikilta rajuimmilta voimasanoilta mitä vieressäni istuva herra emitoi ympärilleen. Positiivista on kuitenkin se, että tässä mennessä varoalueiden piirroksissa ei ole tullut suurempia ongelmia esille, eikä aikaa tule niihin kulumaan enempää ja porukkaa voidaan irrottaa tekemään hanttihommia kentälle. Huomenna tulisi valoisan aikana saada kaikki maalilaitteet asetettua maalialueelle ja tilapäismaalit rakennettua. Jos sitä huomenna illasta vaikka saunaan kerkiäisi. Tai sotkuun. Alatalostahan lähti saattue matkalle sotkuun, mutta tulivat takaisin ennen kun sinne ehtivät, koska ulkona oli pimeää ja kylmää. Viereisestä tuvasta kuuluu kun Johtolan ampumatyöryhmän jäsen kääntelee käskynsä sivuja luetellen asioita jotka ovat menneet uusiksi. Tilanne on koominen kaikessa kaoottisuudessaan. Televisiossa arvotaan tämän illan kenon voittonumeroita.

Tähän mennessä ollaan siis mittailtu kaikki ampumatasat, suunnat, ajettu siirtymäuria pitävämmiksi, käännelty käskyä edestakaisin, kanneltu maalilaitteita, hiihdelty ja kuitattu erinäistä kalustoa. Aikaa ja kofeiinia kuluu ja meno on levotonta. Tässä vaiheessa viimeiset aikarajat eivät kuitenkaan ole niin lähellä, että viimehetken paniikintäyteisiä sekoiluja sattuisi. Jokainen ampumatyöryhmä painaa hommia omissa oloissaan vääjäämättä tavoitteiden saavuttamiseksi. Työtä riittää mutta kyllä se saadaan valmiiksi. Kunhan ei nyt ihan kaikkea mahdollista keksitä. Happyhill oli tänään saanut neronleimauksen rakentaa 3D vaunumaalin jota voitaisiin vetämällä liikutella maalialueella. Ei. Ehdottomasti ei. Kivahan se sinänsä olisi poikaporukalla puuhastella kaikenlaista, tulta, räjähteitä ja sitä rataa. Mutta kun ei.

Pitkä päivä alkaa viemään veronsa kun raotan kuulokkeitani kuullakseni kämpässä vallitsevan älämölön. Vielä pitäisi hioa 7. liitteen piirrokset kuntoon. Ammuntojen valvoja soittaa. Asia koskee loppuja varoalueita ja jännitys tiivistyy. 1. tasa kaikki OK. 2. tasan rynnäkkökiväärien osuudet ovat OK. Kessin sipit OK, APILAS OKR sekä kessin ORAK väärin, 4. tasa rynnäkkökiväärit väärin ja 4.tasan singot ok. Eli päivä ei lopukaan tähän. Tarkastuksen tulokset käydään hakemassa 2230. Eli vaara-alue piirroksiin meneekin vielä aikaa. Kahvinkeitin ladataan ja valmistaudutaan jatkamaan. Jätän tämän nyt siis tähän ja siirryn hieman painavampien asioiden äärelle. Susirajalta ei mitään uutta.

Kad Topi Hannula